Vaihto-oppilasohjelmat, 14–18-vuotiaille
We still have a few extra spots left for the USA, apply now!

Vaihto muutti elämäni

Sveitsiläinen Valentina vietti vaihtonsa Tanskassa.

Miten kaikki alkoi

Huhtikuussa 2018 lähdimme äitini kanssa pääsiäislomamatkalle Kööpenhaminaan. Rakastuin maahan, ja viimeisenä lomapäivänä keräsin vihdoin rohkeuteni kysyä äidiltäni suuren kysymyksen:

"Äiti... mitä jos lähtisin vaihto-opiskelijaksi?".

Hän ei reagoinut lainkaan, ja minusta se tuntui ikuisuudelta, mutta todellisuudessa se kesti vain minuutin, ja sitten hän katsoi minua ja vastasi omalla kysymyksellään:

"Missä?"

"Täällä?"

Miten se meni

Ja niin se tapahtui. Kahdeksan kuukautta myöhemmin istuin lennolla Tanskaan, matkalla isäntäperheeni luokse. Sen sijaan, että olisin päätynyt Kööpenhaminaan, löysin itseni pienestä kylästä, jossa asui vain 500 ihmistä. Yllättäen pidinkin siitä lopulta enemmän. Sen vuoksi minusta tuli todella läheinen isäntäperheeni kanssa. Harrastin jopa tanssia hostäidin kanssa joka maanantai ja hain toisinaan uusia sisaruksiani kotiin koulusta ja päiväkodista. Se oli ehdottomasti ainutlaatuinen kokemus, varsinkin kun olen itse perheeni ainoa lapsi. Nuorempien sisarusten läsnäolo oli minulle aivan uusi maailma, mutta nautin siitä. Yhteys, jonka muodostin isäntäperheeseeni, oli erityinen, ja käyn heidän luonaan joka vuosi.

Vaihto muutti elämäni, ja oli alku jollekin uudelle

Kelataan eteenpäin viisi vuotta, ja vaihtokokemus muutti elämäni. Se oli alku jollekin uudelle. Sanon aina, etten muuttunut kovinkaan paljon vaihdon aikana, vaan enemmänkin vaihdon jälkeisenä aikana. Vaihdoin koulua ja aloin panostaa yhä enemmän ja enemmän lapsuudenhaaveeni toteuttamiseen – maailmanmatkailuun.

Se kannatti. Talvella 2022 lähdin kuudeksi kuukaudeksi Kaakkois-Aasiaan, ja juuri nyt istun kahvilassa Rio de Janeirossa, kaksi kuukautta siitä kun aloitin tämän uuden seikkailuni.

Vaihtoaikani ei ollut pelkästään hetki elämässäni, vaan se loi pohjan kokonaan uudelle luvulle, joka on täynnä tutkimusmatkoja ja itsensä löytämistä.

Kiitos, STS!