Isäntäperheenä oleminen on fantastista ja opettaa paljon eri asioita

Jokaiselle isäntäperheelle ja vaihto-oppilaalle muodostuu omat rutiininsa ja erityiset muistonsa. Vaihtoaikana löytyy myös yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Tinelle, Åsalle, Stefanille ja Tellalle, jotka elävät Pohjois-Ruotsin Arjeplogissa, yhteisiin kiinnostuksenkohteisiin kuuluvat porojen paimennus, revontulet ja salibandy. Tine, joka tuli perheeseen Saksan Münchenistä, on löytänyt uuden kotinsa host-vanhempiensa Åsan ja Stefanin sekä host-siskonsa Tellan luota Norrbottenista, mikä on alue Pohjois-Ruotsissa.

Kysyttäessä, miltä elämä tuntuu niin pienessä paikassa niin pohjoisessa, kertoo Tine kuinka mukavia ihmiset Arjeplogissa ovat. Tinen mielestä siihen voi vaikuttaa se, että kyseessä on pieni yhteisö, jossa kaikki ihmiset tuntevat toisensa tavalla tai toisella. Hänestä oli myös kivaa huomata, miten kivoja ihmiset olivat koulussa, ja miten erilainen opettajan ja oppilaan välinen suhde on verrattuna saksalaiseen kouluun. Tämä on osoitus siitä, että koulusta voidaan tehdä myös paikka, jonne on kiva mennä, ja jossa viihtyy toden teolla. ”Kun täällä joku kysyy minulta vointiani, on hän todella kiinnostunut tietämään mitä minulle kuuluu.”

Luonto yhteisenä kiinnostuksenkohteena

Luonto on yksi Tinen ja hänen host-vanhempiensa yhteisistä kiinnostuksenkohteista – he kaikki tykkäävät talvesta ja erilaisista ulkoilma-aktiviteeteista. Pimeys ei ole Tinelle mikään ongelma, koska ulkona on paljon tekemistä, vaikka on pimeää ja kylmää. ”Arjeplogin lähellä on esimerkiksi laskettelukeskus, jonne tykkäämme mennä viikonloppuisin. Ja kerran viikossa käyn ratsastamassa. Lisäksi olen alkanut harrastaa myös salibandyä.” Luonto oli yksi syy myös sille, että Tine valitsi vaihtomaakseen nimenomaan Ruotsin. ”Pari vuotta sitten lomamatkallani saksalaisen perheeni kanssa pyöräilimme Oslosta Göteborgiin. Silloin rakastuin ruotsalaiseen luontoon.”

Stefan lisää, että perheessä on myös poroja. Poroista ovat huolehtineet perhetutut, jotka ovat poropaimenia, ja nämä tutut tulevat välillä käymään ja hoitava poroja. Koska nyt myös Tine on osa perhettä, hänkin osallistuu poronhoitoon. Se on ollut hänelle myös mahdollisuus tutustua saamelaiskulttuuriin, mikä oli aivan uusi asia.

Mitä tulee koti-ikävään ja yhteydenpitoon saksalaisten perheenjäsenten ja ystävien kanssa, Tine kertoo: ”On ollut vaikeaa olla tuntematta koti-ikävää, silloin kun olen ollut yhteydessä perheeseeni ja ystäviini Saksassa. Siksi olen tehnyt päätöksen, etten pidä yhteyttä heihin kovin usein kun olen vaihdossa. Nyt on vaikeaa kuvitella, että ennen pitkää joudun palaamaan takaisin kotimaahani – minulla on enää viisi kuukautta vaihtoa jäljellä.”

Isäntäperheenä toista kertaa

Åsa ja Stefan ovat jo kerran aiemmin olleet isäntäperheenä vaihto-oppilaalle, ja isäntäperheenä toimiminen vielä toisen kerran tuntuu edelleen innostavalta. Asiat ovat sujuneet jopa entistä sutjakkaammin toisen isäntäperhejakson aikana. ”On asioita, joihin olemme varautuneet paremmin nyt kuin edelliskerralla, ja kaikki on siten paljon rennompaa.” Hän lisää, että he voisivat olla tiukempia ruotsin kielen käytön kanssa, ottaen huomioon sen kuinka tärkeää kieli on koulumenestystä ajatellen. ”Toinen asia, jonka huomasimme ensimmäisen isäntäperhejakson jälkeen, oli oppilaan iän tärkeys, ja se kuinka se vaikuttaa oppilaan sosiaaliseen elämään. Esimerkiksi kun tiesimme, että vaihto-oppilas on lukiossa ensimmäisen vuoden lukiolaisten kanssa, kun taas monissa muissa maissa aloitetaan koulu vuotta aiemmin kuin Ruotsissa, päätimme että valitsemme vaihto-oppilaan, joka on 16-vuotias. Silloin luokkakaverit olisivat myös samanikäisiä.

Hakemus on tärkeä, jotta löytäisi oikean vaihto-oppilaan

Se, että majoittaa kotiinsa ihmisen, jota ei ole aiemmin tuntenut, voi olla jo itsessään haastavaa. On siis hyvin tärkeää kerätä heti alussa esitietoa niin paljon kuin mahdollista. ”Neuvoisin kaikkia vaihto-oppilaita kertomaan vaihto-oppilashakemuksessaan kiinnostuksenkohteista ja mieltymyksistä niin perusteellisesti kuin mahdollista, jotta vaihtokokemuksesta tulisi mahdollisimman mukava ja menestyksekäs.”

Åsa ja Stefan suosittelevat kaikkia vähintäänkin miettimään mahdollisuutta isäntäperheeksi ryhtymiseen. ”Se on ihanaa ja opettavaista, siitä saa elinikäisiä ystäviä”, sanoo Åsa, kun haastattelu lähenee loppuaan.

Vaihto-ohjelmaan hakeminen voi aluksi tuntua jännittävältä, se voi pyöriä päässä, ja sitä tulee mietittyä todella paljon. Ensiksi saattaa olla hyvin utelias siitä millainen tuleva isäntäperhe on. Sitten kun saapuu vaihtokohteeseen, kokee joka päivä jotain uutta. Siitä huolimatta on syytä muistaa, että ensimmäinen askel vaihtokokemuksessa on jo hakuprosessi. Åsan sanoin on tärkeää, että sekä vaihto-oppilashakemuksessa että isäntäperhehakemuksessa välittyy realistinen kuva molemmista osapuolista, jotta odotukset ja ennakkokäsitykset olisivat oikeanlaisia jo ennen kuin varsinainen vaihtojakso alkaa.

Ruotsi on laaja ja monimuotoinen maa, jossa eri alueiden välillä voi olla isojakin eroja sekä kulttuurisesti että ympäristön suhteen. Tinen kokemus vahvistaa, että kun lähtee isosta kaupungista pieneen ja syrjäiseen kylään, jossa jokapäiväiset asiat ja aktiviteetit ovat itselle aivan uusia, voi vaihtokokemuksesta tulla erityisen hieno ja palkitseva. Kun kysyy Ruotsiin tulleilta vaihto-oppilailta, miksi he päättivät tulla juuri Ruotsiin, korostuu monissa vastauksissa juuri Ruotsin kaunis luonto, hyvä ja moderni koulujärjestelmä sekä mukavat pohjoismaalaiset ihmiset. Tine kertoo, että hänen vaihtokokemukseensa ja näkemykseensä Ruotsista sopivat juuri kaikki nämä edellä mainitut seikat.

Larssonin perhe, Arjeplog.