Halusin tarjota samankaltaisen kokemuksen kuin itse sain ollessani aikoinaan teini-ikäisenä vaihdossa

Kun kysymme Josephinelta, Anitan host-äidiltä, miksi hän päätti ryhtyä host-äidiksi, vastaus on, että hän halusi tarjota vastaavanlaisen kokemuksen kuin hänellä itsellään oli nuoruudessaan. Josephine vietti vuoden vaihto-oppilaana Ranskassa, ja pitää edelleen yhteyttä silloin saamiinsa ystäviin. Hän oli yhteydessä myös isäntäperheeseensä aivan viime vuosiin saakka.

17-vuotiaasta Anitasta, joka on kotoisin Pohjois-Italiasta, on tullut perheelle kuin oma tytär. Anita halusi vaihtoon kahdesta syystä: Anita oli ollut itse vaihdossa Tanskassa, ja samaan aikaan tanskalainen tyttö oli vaihdossa Italiassa. Se oli ihana kokemus ja kiinnostukseni ja rakkauteni Pohjoismaita kohtaan käynnistyi silloin. ”Monien muiden asioiden ohella Pohjoismaissa kiehtoi myös se, miten eri tavalla ihmiset täällä järjestävät jokapäiväisen elämänsä italialaisiin verrattuna. Kaikki on Pohjoismaissa niin erilaista kuin Italiassa – koulu, miten mennään töihin ja millaista työelämä on, millaisia jokapäiväiset rutiinit ovat ja niin edelleen.” Sitten Anita päätti mennä uudelleen vaihtoon vuodeksi, ja valitsi Ruotsin.

Vaihto-oppilaselämä koronaviruspandemian aikana ei ole ollut Anitalle mitenkään erityisen helppoa, mutta iloisenkuuloisesta vastauksesta päätellen epätavalliset vastoinkäymiset eivät ole lannistaneet Anitaa tai vähentäneet vaihtokokemuksen palkitsevuutta. Koulu siirtyi etäopetukseen melko pian sen jälkeen, kun Anita oli tullut Uppsalaan, kaupunkiin, jossa hän viettäisi vaihto-oppilasvuotensa. ”Aluksi kävin lähiopetuksessa joka toinen viikko ja hieman myöhemmin enää kahden viikon välein. Sitten joulukuusta alkaen kaikki kouluopetus toteutettiin etänä”, Anita kertoo rennonkuuloisella asenteella hymy kasvoillaan. ”Isoimpia muutoksia viime kuukausina on ollut se, että olen nähnyt ystäviä vähemmän kuin tavallisesti ja se, että yhteydenpitoon käytetään eri työkaluja kuin aiemmin. Pidämme yhä yhteyttä etätapaamisten avulla, mutta eihän se ole sama asia kuin kohtaaminen kasvotusten. Kaipaan myös lentopallon pelaamista.” Anita alkoi harrastaa lentopalloa heti kun saapui Ruotsiin. ”Odotan sitä, kun lentopallotunnit alkavat uudestaan, toivottavasti se tapahtuu pian”. Toisaalta STS on järjestänyt paljon erilaisia tapaamisia sekä Ruotsissa että muissa Pohjoismaissa oleville vaihto-oppilaille. Vaikka vaihtovuoteen on mahtunut haasteita, on Anita tehnyt myös paljon sellaisia asioita, joita pystyi tekemään normaalimpina aikoina. Esimerkiksi sanomalehti Anitan kotikaupungissa Parmassa kirjoitti Anitan vaihtoajasta Ruotsissa artikkelin, jota Anitan host-äiti näyttää ylpeänä. Artikkelissa on kuva, jossa Anita on yhdessä isäntäperheensä kanssa ja tekee tortelliineja, joka on Anitan kotimaakunnassa Emilia-Romagnassa tyypillinen ruoka.

Uusia ja itselle aiemmin epätyypillisiä rutiineja on liittynyt vaihtovuoden aikana paitsi vaihto-ohjelmaan yleisesti, myös vapaa-aikaan ja lomiin, eikä joulu ollut poikkeus. Toisaalta jouluun liittyi paljon mukavia muistoja, jotka syntyivät ruotsalaisten jouluperinteiden kokemisesta ensimmäistä kertaa. ”Tykkään tosi paljon piparkakkutalon leipomisesta ja siitä, että sain katsoa Joulukalenteri-ohjelmaa isäntäperheeni seurassa – nämä asiat olivat minulle aivan uusia. Tykkään todella paljon siitä, kun istutaan yhdessä ja katsotaan televisiota.” Lisäksi Josephine mainitsee, että: ”Jouluna oli mahdollisuus pitää videochatin avulla yhteyttä italialaisiin perheenjäseniin, jotka olivat samaan aikaan ulkomailla.” Josephinen perheen poika on vaihdossa Irlannissa. Hän lähti Irlantiin vain muutama päivä sen jälkeen, kun Anita oli matkustanut Italiasta Ruotsiin. Niinpä kaikista oli mukavaa, kun häneen oltiin myös yhteydessä jouluna.

Puhuessamme Anitan kanssa ei koti-ikävä nouse esille kuin muutamaksi minuutiksi. Anitan innostus elämään Ruotsissa poisti kaiken epäilyksen mahdollisista vaikeuksista ja haasteista, joita ulkomailla oloon liittyy. Etäisyys kotimaahan ei myöskään tuntunut vaivaavan siihen verrattuna, miten kivaa ja mielenkiintoista on olla ulkomailla. ”Tämä voi kuulostaa oudolta, mutta säännölliset videotapaamiset italialaisen perheeni kanssa rentouttivat minua ja koti-ikävä väheni. Videotapaamiset olivat parempi tapa kuin että en olisi pitänyt yhteyttä perheeseeni ollenkaan.” Tämä voi olla hyvänä neuvona kaikille, jotka ajattelevat vaihto-oppilaaksi lähtemistä. Jokainen on tietysti yksilö, ja käsittelee koti-ikävää ja etäisyyttä omalla tavallaan. Anita on iloinen, kun päätti lähteä vaihtoon, ja rohkaisee kaikkia muita ainakin harkitsemaan tällaista kokemusta. ”Kannattaa vain lähteä! Se on hieno kokemus! Vaikka aluksi ei välttämättä ole helppoa jättää perhettä ja ystäviä kotimaassa, on vaihto-oppilaaksi lähteminen kaiken kokemuksen arvoinen asia!”

Anita ja Josephine, Ruotsi