Vaihto-oppilasohjelmat, 14–18-vuotiaille

Postia vuoden 2008/2009 vaihtariltamme Jennyltä

Fri Jan 31 2020

Oma vaihtarikokemus oli aivan erinlainen kun aluksi ajattelin, mutta tänä päivänäkin ollut elämäni tärkein päätös joka avasi miljoona porttia nykyiseen elämääni!

Vaihto-ohjelma ulkomailla tarjoaa mahdollisuuden elinikäisiin muistoihin, ainutlaatuisiin kokemuksiin, itsensä ja maailmankatsomuksensa kehittämiseen sekä ainutlaatuisiin meriitteihin tulevaisuuden opiskelumahdollisuuksia työelämää ajatellen. Nämä ja paljon muuta pääsi kokemaan myös vuosien 2008-2009 vaihtarimme Jenny, joka vietti vaihderikkaan vaihto-ohjelman USA:n keskilännessä.

Jennyn koskettava tarina on loppujen lopuksi loistava esimerkki siitä, miten kaikki ei aina mene, niinkuin on odottanut, mutta oikein asennoitumalla vaihto-ohjelmasta voi saada irti enemmän, kuin ikinä olisi osannut aavistaa. Tutustu Jennyyn ja hänen kokemuksiinsa vaihto-oohjelmasta!

KUKA, MISSÄ JA MILLOIN?

Hei! Olen 29-vuotias Jenny Espoosta. Olin vaihto-oppilaana Iowassa, Yhdysvaltojen keskilännessä noin 5 tunnin ajomatkan päässä Chicagosta vuosina 2008-2009, joka on ollut elämäni parhaimpia päätöksiä kun katson viimeistä kymmentä vuotta taaksepäin mitä vaihto-oppilasvuosi toi mukanaan.

ENSIKIPINÄ?

Oma tarinani voi olla hieman erilainen kun muiden vaihto-oppilaiden. Olen nuoresta tytöstä asti ihannoinut amerikkalaista kulttuuria ja päätin jo 13-vuotiaana että aion lähteä amerikkaan vaihto-oppilaaksi. Olen aivan tavallisesta yksinhuoltajaäidin perheestä, jossa rahat olivat aina tiukilla ja vaikka äidilläni ei ollut mahdollisuutta osallistua rahallisesti kovinkaan paljoa vaihto-oppilasvuoteni toteuttamiseen, olin hyvin kunnianhimoinen ja päätin mennä jo 15-vuotiaana töihin ja tienata itse rahat. Muutaman vuoden oltuani koulun jälkeen niin inventaario-, promootio-, kuin kassatyttönäkin, olin saanut tarvittavat rahat kasaan ja olin valmis lähtemään toteuttamaan suurta unelmaani. Siinä vaiheessa en vielä tiennyt että se oli elämäni viisain päätös, vaikkakin kommelluksilta ei pystytty välttymään tälläkään kertaa.

SIJOITUS?

Muutaman vuoden hyllyttäessä leipiä kaupan apurina unelmoin Hollywood-elämästä Yhdysvaltojen Los Angelesissa, punaista avoautoista, komeista surffitukkaisista pojista ja kuinka minusta tulee suosittu cheerleader tulevassa koulussa. Kaksi viikkoa ennen alustavaa lähtöpäivämäärää sain kuitenkin puhelun Iowan Fremontista. Puhelimen toisessa päässä oli iloinen aluevalvoja, joka toivotti minut tervetulleeksi hänen luokseen, kunnes löytäisimme minulle lopullisen isäntäperheen. Asuin lopulta aluevalvojan kanssa vain muutaman päivän, kunnes muutin pieneen Ollie-nimiseen kylään perheeseen, jossa minulla oli kaksi ”host-siskoa”, sekä isä ja äiti. Asuin heidän kanssaan ensimmäisen kuukauden, kunnes huomasimme, että kemiamme eivät oikein kohdanneet ja hankimme STS:n kanssa minulle uuden isäntäperheen 30 000 asukkaan kaupungista noin 30 minuutin ajomatkan päästä, joka muutti aika lailla niin oman, kuin uuden host-perheeni elämäni täysin.

Uusi lopullinen perheeni omisti kylän suosituimman ravintolan ja motellin, minulla oli 4-vuotias pikkusisko, vuotta vanhempi yliopistossa opiskeleva isosisko sekä kaksi vuotta nuorempi pikkuveli, joiden kanssa olen vielä tänä päivänäkin lähes päivittäin tekemisissä. Olin kiinteä osa heidän perheen arkea 10 kuukauden verran, kävimme kaupassa yhdessä, matkustimme viereisiin osavaltioihin autolla messuille ja jalkapallo-otteluihin, sekä kävimme sukuloimassa. Välillä jopa riitelimme kotiintuloajoista ja olin jopa kotiarestissakin, mutta silti lopulta sovimme riidat, halasimme ja kerroimme miten tärkeitä olemme toisillemme, aivan kuten normaali perhe. Kokemus oli itselle niin positiivinen kaiken kaikkiaan, että kävin viimeksi puoli vuotta sitten ”kotona” Iowassa ja vaikka isäntäperheeni on toiminut minusta lähtien host-perheenä, jaksamme vieläkin nauraa ”High School”-vuosilleni ja valokuvani löytyy muiden lasten vierestä olohuoneen seinältä.

KOULU?

Kävin ensimmäisen kuukauden ajan hieman alle 100 oppilaan koulua maalla, joka oli todella idyllinen ja jokaista luokkaa oli vain yksi vähäisen oppilasmäärän vuoksi. Jouduin kuitenkin vaihtamaan koulua muutettuani puolen tunnin ajomatkan päähän ja uudessa koulussani oli huimat 3 500 oppilasta, neljä kerrosta sekä kaksi omaa koulupoliisia. Koulussamme parasta oli monikulttuurisuus ja kuinka minut otettiin avosylein vastaan. Ei mennyt päivääkään, kun sain uusia paikallisia ystäviä ja pääsin kokemaan jotain Hollywood-elokuvia parempaa, eli aitoa amerikkalaista arkea.

VAPAA-AIKA?

Surffitukkien ja avoautojen vaihtuessa maissipeltoihin ja lava-autoihin oli sopeuduttava uuteen elämään uudella asenteella ja nautittava paikallisista harrastuksista heidän tyyliin. Olin onneksi todella suosittu vaihto-oppilas ja sosiaalisen luonteeni vuoksi ystävystyin helposti ja koulun kautta oli mahdollisuus harrastaa lajia jos toistakin veloituksetta. Cheerleader-haaveni ei kylläkään toteutunut valintakokeiden ollessa jo aiempana keväänä, mutta harrastin jalkapalloa ja teatterikerhoa, josta sain paljon ystäviä. ”Drama club” loppui useasti iltapäivällä viiden aikoihin, jonka jälkeen kävimme kavereiden kanssa elokuvissa, konserteissa, koulun tanssijaisissa, jalkopallo-otteluissa, shoppailemassa ja kokoonuimme joka perjantai isolla kouluporukalla jonkin ravintoloista ja vaihdoimme kuulumisia. Tutustuin vaihtovuoden aikana myös parhaaseen ystävääni Codyyn, jota olen käynyt moikkaamassa jo kaksi kertaa pelkästään viimeisen vuoden aikana.

IKIMUISTOISIN HETKI?

Koko perheen matka viereiseen osavaltioon Minnesodan Minneapolikseen katsomaan the Vikings-amerikkalaista jalkapallopeliä. Heräsimme aamulla aikasin, maalasimme naamamme suosikkijoukkueemme värisiksi, puimme “jerseyt”, eli pelipaidat ja vaikka itse peli kesti muutaman tunnin, oli itse tapahtuma koko viikonlopun kestävä huikea spektaakkeli.

HAASTEET?

En tullut toimeen ensimmäisen perheen kanssa ja olin aluksi pettynyt että päädyin Kalifornian sijaan keskilänteen, kunnes itse tein asennemuutoksen ja totesin että nämä on nyt ne kortit jotka minulle on jaettu ja nauti tästä vuodesta paikallisten tapaan. Se oli elämäni parhaita päätöksiä, josta olen niin ylpeä! Los Angelesin kokemuksen olen pystynyt aikuisiällä toteuttamaan, mutta aitoa amerikkalaista arkea ja aitoa kulttuuria en olisi koskaan pystynyt kokea alkuperäisellä haaveellani. Iowalaistuin lopulta aika nopeasti ja oli vastaavasti kova shokki palata takaisin Suomen arkeen, josta en ole oikein tänä päivänäkään palautunut kymmenen vuotta myöhemminkään.

YLEISET FIILIKSET? Maistuiko vaihtarielämä?

Ehdottomasti! Itselleni se oli elämäni paras ja kasvattavin vuosi etenkin näin 10 vuotta jälkikäteen miettinynä. Opin nöyryyttä, suvaitsevaisuutta, erinomaisen kielitaidon, sain elinikäisiä ystäviä ja oman amerikkalaisen perheen josta aina olin haaveillut! Vaihto-oppilas-ohjelman seurauksena tahdoin niin kovasti jatkaa kielitaidon kehittämistä, että päädyin kansainväliseen yliopistoon, vuodeksi Lontooseen ja lopulta työskentelemään Kalifornian Piilaaksoon blockchain-projektin pariin viime vuonna. Viimeksi käydessäni Iowassa puoli vuotta sitten, sain hirveästi inspiraatiota yrittäjyyteen host-isältäni, joka on suurimpia roolimalleja elämässäni ja jonka kanssa käymme vieläkin isä-tytär-keskusteluita aika ajoin, mikä on asia jota ei rahalla voi koskaan korvata.

Millaisia terveisiä haluaisit lähettää itsellesi vaihto-ohjelmaan?

Lähettäisin itselleni terveisiä vaihtovuoden alkuun että älä huoli, kulttuurishokki menee ihan hetkessä ohi ja uskalla puhua heti alusta asti englantia vaikka kuinka hävettää pienet kielioppivirheet. Mitä nopeammin pääset tutustumaan paikallisiin ja puhumaan kieltä, sitä nopeammin alat kehittymään. Ole myös avarakatseisempi uusille kokemuksille, vaikka ne tuntuvat aluksi vierailta tavoilta ja heittäydy täysillä mukaan paikalliseen elämään! Kukaan ei kehity tekemällä samoja asioita päivästä toiseen, vaan on mentävä ennakkoluulottomasti myös epämukavuusalueelle saavuttaakseesi jotain uutta ja parempaa!

Kiitos Jenny tuhannesti haastattelusta! On ollut ilo olla mukana toteuttamassa sinunkin kansainvälistä vuottasi ulkomailla!

Haluaisitko kuulla lisää? Kaipaisitko kaiken kokenutta vaihtaria vastailemaan kysymyksiis omiin kokemuksiin perustuen? Laita meille viestiä welcome@sts.fi, niin välitämme sen Jennylle, hän auttaa mielellään mietinnöissäsi omiin kokemuksiinsa perustuen!

Haaveiletko sinä vaihto-ohjelmasta?

Tutustu kohdemaihin, löydä oma suosikkisi ja toteuta unelmasi!
Lähde selvittämään, millainen on tyypillinen koulupäivä Australiassa, miten vietetään joulua USA:ssa, voiko brittikulttuuriin todella samaistua tai miltä tuntuisi olla vaihdossa Ruotsissa?

Tutustu myös muihin vaihtareihimme:

Postia vaihtariltamme Veeralta Isosta-Britanniasta
Postia vaihtariltamme Enniltä Saksasta
Postia vaihtariltamme Reetalta USA:sta
Postia vaihtariltamme Johannalta Japanista