Vietin unohtumattomat kolme viikkoa Ranskan Rivieralla, Juan-les-Pins:ssä. Ennen matkaa minua jännitti ainoastaan ranskan puhuminen, pelkäsin miten tulen selviämään sen kanssa. Pelot osoittautuivat kuitenkin turhiksi kun pian perillä selvisi, että jo pienellä ranskan taitamisella pärjää käytännön asioissa ihan tarpeeksi hyvin. Pientä sähläystä oli aluksi isäntäperheen kanssa, kun perhe joka minulle ja ystävälleni oli ennen matkaa ilmoitettu, ei pystynytkään ottamaan meitä vastaan ja päädyimme ensin perheeseen, jossa olisi asunut neljä suomalaista samassa huoneessa. STS hoiti asiat kuitenkin hyvin, meitä kuunneltiin ja pääsimme ystäväni kanssa toiseen perheeseen, jossa asui kaksi ruotsalaispoikaa, mutta saimme oman huoneen. Perhe oli mukava ja pääsimme heti ensimmäisenä iltana pelaamaan perheen suloisen pikkutytön kanssa korttia. Hän yritti selittää ranskaksi sääntöjä, mistä emme tietenkään ymmärtäneet mitään mutta hauskaa oli. Alun pari päivää kuluivat tutustumisessa niin uusiin ihmisiin kuin paikkoihinkin. Kaikki oli uutta ja jännää.

Juan-les-Pins/ Antibes oli aivan ihastuttava kaupunki, jossa eli turisteille tehtyjen palvelujen lisäksi vahvana ranskalainen kulttuuri. Moni asia oli erilaista kuin Suomessa, mutta juuri vieraaseen kulttuuriin tutustuminen tekee osaltaan kielimatkasta mahtavan. Mieleeni ovat erityisesti jääneet joka päiväiset boulangerie - käynnit, halvalla tuoreita ja rapeita suklaacroissantteja sekä muuta ihanaa. Veimme ystäväni kanssa matkan päätteeksi kiitoskortin suosimaamme boulangerieen. Ranskalaisten miesten huomionosoitukset eksoottisille suomalaisille nostattavat myös hymyn huulille.

Päivät kielimatkalla täyttyivät koulusta, joka oli muuten samalla hyödyllistä sekä hauskaa, retkistä ja muista järjestetyistä ohjelmista sekä sopivasta määrästä vapaa-aikaa. Koulussa opiskelimme suomalaisen opettajan johdolla käytännöllisillä menetelmillä ranskaa ja yhden tunnin päivässä tuli pitämään ranskalainen opettaja, jonka sydämellisyys ja keskusteleva ote oppilaisiin tekivät hänen tunneistaan antoisia. Retket olivat upeita ja hyvin järjestettyjä, erityisesti suurkaupunkivierailut Cannesiin, Nizzaan, Monacoon ja St. Tropeziin olivat mieleenpainuvia. Iso plussa oli se, että missään parijonossa ohjaajien perässä kulkemisesta ei ollut kyse, vaan jokainen sai kulkea näillä retkillä pienissä ryhmissä. Näin ollen kaikki saivat vierailuista irti sen, minkä halusivat, oli se sitten shoppailua tai jotain muuta. Isojen retkien varjoon eivät jää pienemmät aktiviteetit, kuten banana boat tai laskuvarjolla lentäminen turkoosin meren yllä. Myös ohjaajien järjestämät aarteenetsinnät tai leikkimieliset kilpailut kotikaupungissamme olivat hauskaa yhdessä tekemistä. Meidät suomalaiset yhdistettiin kaikissa aktiviteeteissa STS:sän ruotsalaisryhmään, sillä meitä oli vain 13, kun ruotsalaisia yli viisi kertaa sama määrä. Yhteiselo naapureiden kanssa sujui kuitenkin ilman yhteenottoja, toisin sanoen loistavasti ja englannin kielen taito kehittyi ranskan lisäksi. Juhannusaattona olimme kaikki rannalla ja tanssimme kahdesta ruotsalaispojasta tehdyn juhannussalon ympärillä, mitä muutakaan kuin ruotsalaisia juhannusperinteitä, piirileikkejä.Vapaa-aikana suunnistimme useimmiten rannalle tai hengailemaan kaupunkiimme. Rantasää suosikin meitä melkein joka päivä, lähes koko kolme viikkoa paistoi aurinko ja lämpötila pysytteli kolmessakymmenessä. Riemua lisäsi se, että Suomessa satoi samaan aikaan :) Illalla oli hauskaa kävellä kaupungilla kun baarit olivat täynnä ihmisiä ja istahtaa välillä alas nauttimaan vaikka lasi kylmää hedelmämehua. Joskus vietimme illan isäntäperheessä ja saatoimme esimerkiksi katsoa perheen elokuvia ruotsalaispoikien kanssa.

Ranskan puhumisesta voisi vielä sanoa, että mitä useampi päivä oli takana, sitä helpommalta se tuntui. Itsellä alkutestin tulos parani huimasti lopputestissä ja oman kehittymisen huomaaminen ja tunne että selviää kielellä, antoivat motivaatiota myös opiskelun jatkumiseen Suomessa.

Olin todella tyytyväinen STS:ssään, mitään ikävää ei sattunut ja asiat järjestyivät aina. Oli selkeät säännöt, muttei turhan tiukkaa ja ohjaajat olivat mahtavia persoonia, aina täysillä mukana kaikessa. Itselläni oli myös turvallinen olo ja tiesi että aina saa yhteyden johonkin ohjaajaan jos tulee ongelmia.

Matkalla oli ihanaa kun sai irtautua kaikesta tutusta. Se oli todella rentouttavaa. Sai vain tutustua uusiin asioihin ja pitää hauskaa ihanien ihmisten kanssa. Matkasta jääneet muistot eivät koskaan häviä ja konkreettisina muistoina löytyy mm. parisataa valokuvaa :) Pariin parhaiten tutustuneeseen ihmiseen pidän yhteyttä edelleen ja varmaan näämmekin taas joululomalla. Voin suositella kielimatkaa lämpimästi kaikille! Vaikka joku asia pelottaisikin, jos on vähänkin intoa niin antaa mennä vaan!

Henni Juan-Les-Pinsissa

Rivieralla olo oli mahtavaa! Ranskalaiset krepit, aurinkoinen sää ja uudet ystävät olivat parasta mitä kesäksi keksiä saattaa. Vapaa-aika yhdistettynä kielitaidon paranemiseen ja ihaniin ystäviin on ikuinen muisto. Koko kielimatka oli arvokas kokemus: shoppailu, kaunis ympäristö, ystävälliset ihmiset sekä ihana isäntäperhe!

My Juan-Les-Pinsissa

Viime kesänä päätin lähteä kielimatkalle ja loppujen lopuksi, pääsin lähtemään kohti Ranskan Rivieraa ja Juan les Pinsin ja Antibesin kaksoiskaupunkia. Aluksi pelkäsin lähteä yksin, mutta suureksi ilokseni en ollut todellakaan ainoa, joka lähti matkaan yksin, enkä ainoa, joka sai uusia ystäviä! Kun sitten pääsimme perille isäntäperheisiin, ja tutustumaan kaupunkiin, oloni tuntui mahtavalta. Olin täällä, ihanassa paikassa, ja kielimatkalla!

Odotimme kaikki innoissamme uutta koulupäivää ja opettajia. Tunnit sujuivat rattoisasti ja aika kului valtavan nopeasti. Tuntien jälkeen teimme yhdessä suomalaisten kanssa jotain, tai vaihtoehtoisesti menimme ostamillemme retkille.

Aurinko ja paahtavat kadut, kuuma ilma ja uimarannat, lämmin vesi ja mukavat ihmiset tulivat kaikki esille kielimatkallani! Uudet ystäväni, ja mieleenpainuvat muistot ovat pysyviä elämässäni, ja suurimpana kokemus kielimatkasta pysyy ikuisesti sydämessäni.