Haastattelimme kesällä 2011 Chelsea Football campilla ollutta suomalaista Robertia. Koti Suomessa Robert on jalkapallomaalivahti ja näitä taitoja hän lähti hiomaan Chelseaan.

Kurssi oli kansainvälinen ja suomalaisten lisäksi samassa ryhmässä olikin tanskalaisia, italialaisia, espanjalaisia ja yksi argentiinalainen pelaaja. Tyttöjä ei tänä vuonna kurssilla ollut mukana. Taso oli hyvä ja pelaajat oli jaettu ikäryhmittäin neljään eri harjoitteluryhmään. Kurssilla käytiin läpi tärkeitä pelaamisen perusasioita ja niihin sai "viritystä". Maalivahtina Robert olisi toivonut enemmän vetoja, joten ensi vuoden kurssilaiset muistakaa laukoa aina kun on mahdollisuus!

Isäntäperhe otti urheilijanuoret huomioon mm. pesemällä heidän treenivarusteitaan päivittäin. Ruoka oli perheessä hyvää ja sitä oli tarpeeksi. Tämä on tärkeä asia, jotta nuori jaksaa treenata päivittäin monta tuntia. Treenit olivat arkipäivisin kello 11-16 ja välissä oli lounastauko.

Robertin mielestä matkalle kannattaa lähteä, koska sieltä saa uusia kavereita, matkalla oppii kieltä ja ainakin rohkeus puhua englantia paranee. Valmennus leirillä oli korkeatasoista, joten myös taidot karttuivat ja sitähän sinne lähdettiin hakemaan.
 

Matka kohti Lontoota alkoi aikaisin maanantaiaamuna, kun lähdimme ajamaan Kemistä kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää, jonne oli sovittu STS:n Chelsea Football Clubin Suomen ryhmän tapaaminen neljäksi iltapäivällä. Suomen ryhmämme osoittautui melko pieneksi: leader-Tintin lisäksi matkaan lähti viiden innokkaan jalkapalloilijan porukka.

Perille Wokingiin Mrs. Mamoodin perheeseen saavuin yhdessä huonekaverini Johannan kanssa illalla pitkän päivän päätteeksi. Mamoodin kolmihenkinen perhe asui kivassa ympäristössä vähän Wokingin keskustan ulkopuolella. Perheen pikkutyttö Hayrie oli innokas seuranpitäjä, joka järjesti iloksemme teekutsuja, pelasi lautapelejä ja piti minulle Englanti-Suomi-oppitunteja Johannan palattua etuajassa Ruotsiin sairastumisen takia.

Harjoituksissa meidät jaettiin iän mukaan ryhmiin; loikkasin kyllä välittömästi nuorempien pelaajien joukkueeseen, omassani kun ei ollut yhtään muuta tyttöä. Harjoituksia ohjasivat englantilaiset valmentajat, mutta koska treeniryhmämme koostui minun lisäkseni ruotsalaisista ja tanskalaisista, sain harkkatauoilla ja vapaa-ajalla bonuksena ruotsin kuunteluharjoittelua. Harjoitukset oli suunniteltu niin, että ensin teimme taitoharkkoja ja lounaan jälkeen pelasimme. Asiaankuuluvasti jalat olivat naarmuilla ja ruhjeilla jo eka viikon jälkeen. Viimeisenä päivänä järjestetyssä maaottelussa yhdistetty Argentiina-Espanja-Suomi –joukkueemme sijoittui ansiokkaasti hopealle laulavien italialaisten jäätelöpoikien napatessa mestaruuden.

Suuri yllätys oli huomata, että kaupat menivät kiinni jo puoli kuudelta. Onneksi sentään harjoitusten jälkeen ehti useimpina päivinä pikaisesti tarkastaa Peacocksin ostoskeskuksen tarjonnan ennen perheeseen palaamista. Kaiken pelastus oli torstain pidempi aukioloaika, silloin kävelimme Elinin kanssa jalat muusiksi kädet ostoskasseja tulvillaan valittuamme shoppailun yhteisen uintireissun sijaan.

Leadereiden ohjeiden mukaisesti kuljimme aina vapaa-ajalla ryhmissä: minun porukassani oli Johannan lisäksi kolme muuta ruotsalaistyttöä, niin että toisen kotimaisen kuunteluharjoitukset jatkuivat edelleen. Itse puhuin aina englantia, kun ruotsini tuntui olevan ihan alkeistasolla. Toisen matkaviikon loppupuolella useimmille ruotsalaisille ja tanskalaisille pojillekin selvisi, että en ole ruotsalainen vaan suomalainen ja että englanti menee perille huomattavasti ruotsia paremmin.

Molempina viikonloppuina matkustimme Lontooseen aistimaan suurkaupungin ilmapiiriä ja tutustumaan nähtävyyksiin: veneretki Thamesilla, Madame Tussaudin vahakabinetti, Wembleyn stadion ja Chelsean kotistadion Stamford Bridge kierrettiin koko ryhmän voimin. Lopun aikaa kuljimme pienryhmissä shoppaillen tai kuka mitenkin Lontooseen tutustuen. Ryhmäni tytöt Elin, Nicole ja Lisa taisivat toisinaan hieman pitkästyä odottamaan minua uppoutuessani vaatekauppojen tarjontaan, ja minä puolestani huokailin odottaessani tyttöjä urheiluliikkeen ja Primarkin edessä.  

Kaksiviikkoinen englantia ja jalkapalloilua treenatessa kului todella nopeasti, ja nyt jo pikkuisen mietityttää, minne päin maailmaa ensi kesänä suuntaisi.

Nelli Chelsea jalkapalloleirillä

Vietin kaksi mahtavaa viikkoa Englannissa STS:n ja Chelsean järjestämällä jalkapalloleirillä kesällä. Halusin kovasti parantaa kielitaitoani ja jalkapalloleiri oli mahdollisuus parantaa sekä kielitaitoani että pelitaitojani. Kaikki tuntui mahtavalta, kun olin päässyt ulkomaille. Isäntäperhe oli erittäin mukava ja kyseli aina päivästäni ja kaikesta muustakin. Vaikka jalkapallotreeneissä kentältä kuuluikin naurua, ei homma kuitenkaan ollut ruusuilla tanssimista. Sainkin paljon rohkeutta, itseluottamusta, uusia kokemuksia ja kavereita. Lisäksi pelitaitoni paranivat ja koen itsenäistyneeni matkustaessani yksin. 

Saara Chelsea jalkapalloleirillä

 

Mieleen painuvimpia olivat käynnit Stamford Bridgellä ja Wembleyllä, ja ne tekivät vaikutuksen. Parasta leirissä oli tietenkin laadukas valmennus ja treenimahdollisuus Chelsean omassa treenikeskuksessa hyvissä olosuhteissa (alusta). Hyvän valmennuksen mukana tuli paljon uutta oppia ja sain lisäksi paljon lisäoppia englannin kielen osalta. Leiri itsessään on jo iso muisto ja hyvä kokemus, ja sen vuoksi lähden uudestaan samalle leirille.

Aleksi Chelsea jalkapalloleirillä