Vuosi Uudessa-Seelannissa avasi silmäni. Olen asunut koko elämäni Helsingin sydämessä ja päädyttyäni lehmäfarmille muutos oli väistämätön. Antauduin rauhalliselle elämäntyylille ilman kellonaikoja, järjettömän meluisalle koulubussille ja kyläkoululle missä jokainen tiesi sinusta kaiken. Totutteleminen vei hetken, koska kaikki asiat olivat toisin, mutta hauskaa siinä oli se että minulle annettiin kaikki kömmähdykset ja huonot vitsit anteeksi, olinhan ulkomaalainen :) En voi sanoa koskaan tottuneeni elämään Wintonin kylässä, koska kokoajan sattui ja tapahtui. Normaalina alkanut päivä toi tullessaan yllätyksiä useammin kuin muistan.

Jopa koulunkäynti on eksoottista toisessa maassa. Liikunnassa opettelimme kajakoimaan ja lähdimme viikonlopun kestävälle kajakkiretkelle porukassa. Ennen olin pelännyt tuota ahdasta veneentekelettä, mutta viiden viikon opettelun jälkeen laskin koskea alas kerta toisensa jälkeen.

Koko vuosi meni aivan liian nopeasti, koska tehtävää jäi vielä niin paljon. Kuitenkin ehdin vaeltaa Uuden-Seelannin luonnossa, hypätä benji-hypyn, lypsää lehmiä jouluaattona aamu viideltä ja saada mahtavia ystäviä.

Pitkän valkoisen pilven maa on paitsi kaunis, myös hyvin vastaanottavainen. Tunsin itseni heti yhteisön täysipainoiseksi jäseneksi ja koti-ikävää koin vain jouluna, kun perheen isää kysyi mitä grilliruokaa haluaisin syödä.

Pauliina Ristimäki, Helsinki