Vuosisatojen ajan Saksa muodostui pienistä itsenäisistä ruhtinaskunnista. Wilhelm I nimitti Otto von Bismarckin valtakunnankanslerikseen ja Bismarck puolestaan yhdisti Saksan aikoinaan vajaassa vuosikymmenessä. Saksan uutta yhdistynyttä valtiota ryhdyttiin kutsumaan toiseksi valtakunnaksi eli Reich,jonka johdossa oli tietysti itseoikeutetusti Preussin kuningas Wilhelm. Eri ruhtinaskuntien kansalaisten väliset erot olivatkuitenkin yhä edelleen kohtalaisen suuret. Toisen maailmansodan seurauksena Saksa jaettiin neljään miehitysalueeseen, joita kutakin valvoivat Neuvostoliitto, Iso-Britannia, Yhdysvallat ja Ranska. Saksan Liittotasavalta (Länsi-Saksa) perustettiin toukokuussa vuonna 1949 Ranskan, Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen valvomille alueille. Neuvostoliiton hallitsemasta alueesta tuli Saksan Demokraattinen tasavalta (Itä-Saksa). Itä-Berliinissä ryhdyttiin rakentamaan ns. Berliinin muuria, josta tuli tunnettu symboli kylmälle sodalle ja Euroopan jaolle kahteen etupiirin.Kommunistisen itäblokin luisuessa pois Neuvostoliiton valtapiiristä itä-saksalaiset osoittivat marraskuussa 1989 avoimesti mieltään poliittisten oikeuksiensa puolesta. Koska vanhat liittolaiset, kuten Neuvostoliitto, eivät enää tukeneet Itä-Saksan hallintoa, joutui hallitus myöntymään mielenosoittajien vaatimuksiin. Päätös vihatun muurin purkamisesta tehtiin ja päätöstä seurasi hurjaa vauhtia monet uudet ja suuret muutokset. Vuonna 1990 lokakuun 3. päivänä Saksa yhdistyi jälleen yhdeksi valtioksi ja Berliinistä tuli uuden yhtenäisen maan pääkaupunki. Muutoksista huolimatta erot itä- ja länsiosan välillä ovat edelleenselkeästi nähtävissä.