Eli täällä elellään Havaijin osavaltiossa, Oahun saarella, Waialua nimisessä pikkukaupungissa maailmankuululla "North Shore" alueella. Melko tarkalleen 8kk on nyt takana ja viimeisiä viikkoja viedään. Aika on todellakin mennyt ihan tajuttoman nopeasti. Elokuussa tänne rantauduttiin pitkän (n.25h) lentomatkan jälkeen ja asetuin asumaan uuteen perheeseen. Isäntäperheeseen kuuluu isä, äiti ja kolme lasta, joista kaksi kylläkin asuu jo omillaan ja nuorin asuu viikot University of Hawaii kampuksella ja viikonloput kotona.

Monesti kotosuomessa kun tuli Havaijia mietittyä, niin aina on ollut mielessä ne palmupuut, uskomattomat biitsit ja se turkoosi merivesi, eikä paljoo väärin arvaukset menny. On tämä aikamoinen paratiisi. Keli on koko vuoden ollu siinä +20-+35 astetta eli kylmä ei ainakaan tule. Vaikka paikallisille saaki nauraa ku ne palelee tuossaa 20 asteen lämmössä. Ja sen biitsin voi kyllä luokitella tärkeimmäks vapaa-ajan vietto kohteeks. Paikalliset nuoret on siellä aina kun mahollista, eikä kyllä itseänikään pahemmin haittaa. Toki muutakin tehdään, kuten elokuvissa käyntiä, ja malleissa hengailua, keilausta, kartingia ja kaikkee mahollista.

Arkipäivät sitten meneekin koulussa ja urheilun parissa. Koulupäivä on joka päivä klo 8-14 ja sen jälkeen alkaa urheilut yms. klubit. Itse pelasin ensin jalkapalloa, ja nyt on menossa baseball season. Autan myös jalkapallovalmentajaa intermediate (7-8lk) jalkapallojoukkueen kanssa, eli arkena ei paljon muulle jää aikaa. Urheiluun tai muuhun klubiin liittymistä suosittelen ehdottomasti kaikille tuleville vaihtareille. Urheilun kautta sain kaikki läheisimmät kaverini täällä. Eikä pelkästään ne joukkuekaverit, vaan muutkin, ihan random ihmiset tulee sit pelien jälkeen juttelemaan tyylin "oh good game yesterday" ja "i saw you playing yesterday, you're pretty good" ja siitä ne kaverisuhteet lähtee sitten kehittymään. Toki koulu tarjoo muutakin toimintaa, kuten nää perinteiset homecoming ja prom, joista varsinki prom oli mun mieleen. Yks hauskimmista illoista ikinä.

Englannin kieleen sopeutuminen oli alussa vähän hankalaa, kun näillä paikallisilla sattuu olemaan tällanen oma slangi, so called "pidgin-english". Periaatteessahan se on ihan normi enkkuu, mut sinne väliin tungetaan aina välillä Havaijin kielen sanoja. Mut ei niitä niin paljoo oo, ettei niitä parissa viikossa oppis ymmärtämään.

Kaikista parasta tässä paikassa mun mielestä on nää ihmiset. Täällä vallitsee se kuuluisa Aloha-spirit. Eli kaikki rakastaa toisiaan ja kaikki on kuin yhtä tosi isoa perhettä. Ihan tuntemattomillekkin mennään noin vaan juttelemaan, kaikki on todella avuliaita ja tunsin kyllä oloni todella tervetulleeks tähän perheeseen ja varsinkin kouluun. Tuota perhe-tunnelmaa luo se, että kaikkia tuntemattomiakin kutsutaan "Uncle" tai "Aunty" ja kaikkia halataan tai kätellään aina tavatessa. Näin viimesillä viikoilla kun kotiinpaluuta jo miettii, niin tunnelmat on ne, että mieluusti palaa kotosuomeen, mutta tätä paikkaa ja varsinkin näitä ihmisiä jää todella kova ikävä.

Much Mahalos, eli paljon kiitoksia STS:lle todella onnistuneesta kokemuksesta :)

Eetu, Havaiji