Katri Espanjassa

Moikka!

Vuosi on kääntynyt kevääseen (missä vaiheessa täällä oli talvi?!) ja kohtapuoliin pitäisi kai alkaa miettiä kotiinpaluuta. Kaikki on mennyt tähän mennessä hyvin, ja koko ajan menee paremmin. Syyspuolella oli sellainen "ihan kiva"-fiilis lukuunottamatta muutamia ikävänkohtauksia, joiden aikana tuntui, että Suomi on maailman ihanin paikka ja sitten kun sinne taas pääsen, niin pois en lähde kulumallakaan. Nojoo, tässä vaiheessa olen kiintynyt Espanjaankin jo ihan mukavasti, eivät tule enää pääsemään minusta eroon ;)

Kavereiden saaminen oli aluksi hankalaa, puhuin tänne tullessani vain vähän espanjaa ja tuskailinkin monesti, että miksen mennyt englanninkieliseen maahan. Nyt olen päässyt espanjan saloista suunnilleen selville, yllätän itseni joskus puhumasta kuten andalusialaiset - paljon, nopeasti ja kielioppisäännöille kintaalla viitaten. Lisäksi löysin koulusta oman porukkani, joka nyt muutaman kuukauden ystävyyden jälkeen on minulle todella tärkeä ja vietämmekin lähes kaikki viikonloput yhdessä, yleensä menemme puistoon, jonne lauantaisin kerääntyy koko kaupungin nuoriso.

Espanjalaisessa kulttuurissa ihmissuhteet ovat tärkeitä, tämä näkyy esityisesti joulun tapaisten juhlien aikaan, jolloin espanjalaiset kerääntyvät kaikenmaailman sukulaisista, ystävistä ja puolitutuistakin koostuvina joukkoina syömään ja viettämään tuntikausia yhdessä. Arkiaikoina perheen kanssa vietetään aikaa lähinnä iltaisin television äärellä, näin ainakin täällä Puertossa.

Minun päiväni kuluvat koulussa, jota on kuusi tuntia päivässä. Koulu ei muuten täällä ole yhtään niinkuin Suomessa; oppilaat lintsaavat huoletta tunneilta, koepäivämäärien päättämiseen menee puolet tunneista ja meininki on muutenkin rento. Suurin osa oppilaista käy iltapäivisin lisätunneilla, joten silloin ei yleensä ole mahdollisuutta tavata kavereita. Onneksi omalla koulullani on paljon myös harrastustoimintaa, itse käyn teatterikerhossa ja flamenco-tunneilla. Espanjan opiskeluun en ole täällä juurikaan panostanut, vaan toivonut sen kohentuvan kieltä käyttäessä, ja kyllähän sitä jo puhuukin. Alkuun käytin koulun äidinkielen- ja ranskantunnit kieliopin kertaamiseen, mutta nykyisin osallistun äidinkielessä normaaliin opetukseen.

Viikonloppuisin teemme monesti host-perheen kanssa matkoja ympäri Espanjaa ja olen jo nähnyt suurimman osan Andalusiasta, mukana olevassa kuvassa olen Malagan vuoristossa ja Gibraltar näkyy suurennuslasilla katsottuna taustalla. Portugalissa ja Marokossa olemme myös piipahtaneet ja koulun kanssa teimme yhdeksän päivän matkan Ranskaan, mikä olikin yksi parhaista kokemuksista tämän vuoden aikana.

Täällä Andalusiassa elämä tuntuu olevan fiestaa fiestan perään, elämänrytmiin ja -tyyliin meni aikansa tottua, mutta vielä vaikeampaa lienee tottua tästä pois sitten muutaman kuukauden päästä. Muutenkin, vaikka elämä ei aina ole täällä(kään) ruusuilla tanssimista, olen viihtynyt ja ikävä tulee... :)

Aurinkoiset terveiset Puerto de Santa Mariasta!

Katri