Inka Espanjassa

Muistan sen hetken kun syyskuussa 2010 lentokentällä hyvästelin perheeni ja lähdin kohti elämäni seikkailua, hymyssä suin. Tuntui niin uskomattomalta että kaikki olisi nyt edessä, uuden kielen opetteleminen, uusiin ihmisiin tutustuminen ja kokonaan uuteen kulttuuriin muuttaminen. Olin niin innoissani!

Ensimmäiset päivät isäntäperheessäni olivat vaikeimpia, kielimuuri tuntui suurelta ja monet asiat tehtiin täysin erilailla kuin Suomessa. Esimerkiksi kenkien käyttö sisällä oli yksi asia, joka vaati totuttelua, ennen kuin se tuntui luontevalta. Ensimmäisen kuukauden aikana moni asia muuttui paljon helpommaksi ja kieli alkoi sujua pikkuhiljaa, huomasin joka päivä oppivani jotakin uutta. Koulusta minulle jäi paljon hyviä muistoja: se kun syntymäpäivänäni tulin luokkaan ja kaikki lauloivat yhdessä onnittelulaulua, suomeksi! Ryhmätyöt ja projektit jotka saivat yhteishengen nousemaan, ja se päivä kun ikävöin kotiin ja kaikki luokkalaiseni halasivat ja lohduttivat minua. Koulusta sain parhaat ystäväni, jotka auttoivat minua paljon ja saivat minut nauramaan joka päivä.Jatkoin tanssiharrastustani myös Espanjassa ja ryhmästämme tuli kuin perhe yhteisten treenien myötä. Varsinkin alussa sopeutumista auttoi se että pystyin jatkamaan itselleni tärkeää harrastusta kaiken uuden keskellä.

Tulin läheiseksi host-perheeni ja koko heidän sukunsa kanssa. Oli ihanaa viettää juhlia yhdessä ja muistan aina sen kun suvun pikkutytöt alkoivat kutsua minua serkukseen. Yksi tärkeimmistä ihmisistä minulle vaihtovuoteni aikana oli saksalainen host-siskoni. Jaoimme uusien kokemuksien lisäksi pienen makuuhuoneen yhdessä ja ne sitoivat meidän niin kovasti toisiimme että pidän häntä varmasti siskonani loppuelämäni.

Kun kesäkuun lopussa koitti lähtö, kaikki tuntui jälleen kerran niin uskomattomalta, kaikki ne ihmiset, joihin olin vuoden aikana kiintynyt, jäivät taakse ja oli kotiin paluun aika. Lentokoneen laskeutuessa Suomeen olin maailman onnellisin, jännitys ja pelko olivat kadonneet ja tunsin että olin taas pitkästä aikaa kotona. Vaikka kokemukseeni kuului huonojakin hetkiä, epävarmuutta, erilaisuuden tunnetta ja välillä jopa yksinäisyyttä en vaihtaisi sitä mistään hinnasta. Ne ihmiset, muistot, matkat ja ihanat hetket olivat kaikkien negatiivisten tunteiden arvoisia ja kasvoin ihmisenä mielettömästi.

Terkuin Inka