Rosanna Meksikossa

Lähdin Meksikoon vaihto-oppilaaksi koska toivoin kokevani jotain todella erilaista kuin Suomi. Toiveeni toteutui.

Meksikolaiset ovat iloisia, välittömiä ja hyvin ystävällisiä. Tervetuloperheeni otti minut avosylin perheenjäseneksi. Välit ensimmäiseen perheeseeni pysyivät tiiviinä ja lämpiminä senkin jälkeen, kun muutin vakituiseen perheeseen. Sain helposti kavereita, sillä kaikki olivat hyvin kiinnostuneita auttamaan ja tutustumaan vaihtariin.

Meksikolaiset vanhemmat ovat hyvin suojelevia (yksin ei saanut liikkua) ja haluavat tutustua jokaiseen lapsensa ystävään. Katolinen kirkko on myös iso osa nuorten elämää: ystävyyssuhteita, koulua ja perhettä. Perhe ja suku ovat meksikolaiselle hyvin tärkeitä, jokaviikkoiset kokoontumiset abuelitan (isöäidin) luona olivat minusta mukavia.

Koulu oli hyvin samanlaista kuin Suomessa. Koulupäivät olivat 8-14, koulupukuja ei minun koulussani käytetty, vaikka niitä käytettiinkin suurimmassa osassa kouluja. Koulussani oli n.300oppilasta ja meitä vaihtareita oli 4(Sveitsistä, Ruotsista ja Norjasta). Alussa tukeuduimme toisiimme, mutta pian kaikilla oli oma kaveripiirinsä.

Ennakko-odotukseni olivat osittain oikeassa; lämmintä riitti ja ruoka oli tulista, mutta ei sombreropäisiä miehiä joka kulmassa eikä kaktuksia takapihoilla. Vaikka aluksi pelkäsinkin espanjantaitoni riittävyyttä, kuukauden päästä tulin toimeen jo mainiosti.

Pidän yhä usein yhteyttä sikäläisiin kavereihini ja perheeseeni sähköpostitse ja puhelimitse. Aion joskus vielä mennä tapaamaan heitä ja olen kutsunut heidät tutustumaan Suomeen, osaa tosin hieman kauhistuttaa Suomen talvi. Vuoteni oli ikimuistoinen kokemus ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille tuleville vaihtareille!

Rosanna Virta, Mexico