”Vaati rohkeutta lähteä vuodeksi maahan jonka kieltä ei puhunut vielä kovin hyvin, mutta yllättävän nopeasti omaksuin italiankielen. Isäntäperheeni oli varsin tyypillinen italialaisperhe. Sain lämpimän vastaanoton ja he ottivat minut heti perheenjäseneksi. Perheen kanssa yhdessä vietetty aika oli tärkeintä, vähintään yksi ateria päivässä syötiin yhdessä, viikonloppuisin kyläiltiin ja käytiin pizzalla. Elin Veronassa tavallisen nuoren elämää; kävin koulua, harrastin tanssia, vietin aikaa kotona ja tapasin silloin tällöin ystäviä kaupungilla, kävimme leffassa, syömässä jne. Vuosi oli hieno ja kasvattava kokemus!”

Susanna Paajanen, Vantaa

Suoraan sanoen vaihtoni ensimmäiset kuukaudet olivat todella raskaita, sillä isäntäperheeni kanssa eivät kemiat kohdanneet. Näinä ensimmäisinä kuukausina ikävöin perhettäni enemmän kuin koskaan ja emme perheen kanssa oikein sopineet yhteen. Mutta sitten kahden ja puolen kuukauden jälkeen vaihdoin perhettä ja perheenvaihdon myötä elämäni muuttui kertaheitolla parempaan suuntaan! Nykyään elän kuin kuka tahansa italialainen nuori: opiskelen aamuisin koulussa, käyn säännöllisesti salilla ja iltaisin vietän iltaa joko kavereiden kanssa kahvin äärellä tai kotona perheen kanssa televisiota katsellen.

Ja täytyy sanoa että nautin joka hetkestä!

Terkuin Rosa