Onerva Ranskassa

Kevät on nyt siis tullut tänne Ranskaan. Piitkä muutaman viikon pääsiäisloma on ohi, ja se oli elämäni paras loma ! Aivan uskomatonta ! Ensinnäkin sää helli meitä pohjoisen asukkeja, joka päivä kohottiin yli +25 asteen. Ensimmäisen lomaviikon oli Ranskan isovanhempien kotona Hardelotissa, se on pieni merenrantakaupunki Calaisissa. Ja Calais on siis se paikka, mistä näkee aurinkoisella säällä Englantiin :P

Loppuloma oltiin kotona, vietettiin kaikki päivät ulkona. Aurinko paistoi, syötiin hyvää ruokaa ja oltiin iloisia.

Eilen alkoi sitten taas koulu, ja sekin oli kivaa. Juuri laskeskelin, että koulupäivä on mulla jäljellä enää 24 ! En jaksa uskoa, että aika on mennyt näin kauhean nopeasti. Vastahan mä tulin ja kaikki oli uutta ja outoa. Mihin se aika oikein katosi ? Kavereiden kanssa on sovittu luokkakokouksesta ensi syksyksi, toivottavasti se toteutuu.

Nyt on niin omituinen olo. Olen tosi innokas näkemään Suomen perheen ja kaikki ihanat kaverit, heitähän mä olen kaivannut koko vuoden (kirjeitä on kertynyt vaivaiset 7,3 kg, rahtaa ne sitten takaisin Suomeen :D). On myös ihana päästä omaan kotiin, omaan lähiöön, omaan rakkaaseen kotikaupunkiin Helsinkiin viettämään kesää ja valmistautumaan lukion alkuun. Mutta toisaalta. Tänne Ranskaan jää tämä mun uusi pieni elämä, josta en millään raaskisi luopua. Rakkaat ranskalaiset ystävät, opettajat, tutut, sekä ennen kaikkea isäntäperheeni, jota en voi kylliksi kiittää tästä kokemuksesta. Mutta, eihän mikään ero ole ikuinen, Ranskan pikkusisko Floriane tulee kesälomalla meille kylään !

Viime syksynä, ennenkuin olin lähtenyt vaihto-oppilaaksi, mietin, että menen sinne oppimaan kieltä ja kulttuuria. Ranskankielen ja kulttuurin lisäksi olen oppinut niin paljon muutakin. Pääkaupungin tyttö viskattiin keskelle ranskalaista maaseutua, keskelle ei-mitään. Ensimmäisinä päivinä heräsin siihen, että naapurin kukko kiekui, koulumatkalla bussin ikkunoista näkyi lehmiä ja lampaita, monien luokkatovereiden vanhemmat olivat maanviljelijöitä. Mietin, että tätäkö minä halusin ? Mietin, että eihän tästä voi tulla sitä unelmien vaihtovuotta josta olin unelmoinut. Mutta toisin kävi. Nyt en tajua, miten voin ikinä enää herätä kouluun ilman naapurin kukkoa, ja koulussakin on ihan tylsää, jos joku ei kerro juttuja karkailevista porsaista.

Tämmöistä tälläkertaa, alle kuukausi enää siis jäljellä.

Onerva

Moi !

On taas vierähtänyt pitkä tovi siitä, kun viimeksi kirjoitin, mutta on ollut niin paljon kaikenlaista :P

Joulu ja uusi vuosi menivät hienosti ja hyvin ranskalaisissa merkeissä. Söimme paljon hyvää ruokaa ja saimme lahjoja. Jouluhalot, hanhenmaksat ja muut perinteiset jouluherkut tuli maistettua.

Leivoimme piparkakkuja host-sisarusten kanssa, ja oli aikamoinen menestys. Koristeetkin hyvin… ranskalaistyyliset.

Joululomalla ehdin myös tavata suomalaisen Rotary-vaihtarin Jennin, oli kiva jutella suomea ja vaihtaa kuulumisia. Tutustuimme yhdessä Roubaix’n Suomi-näyttelyyn! Se oli aika upea. Pakollisen Marimekon lisäksi siellä oli valokuvanäyttely Tangomarkkinoista ja yleensäkin suomalaisesta tanssilavakulttuurista. Oli varsin hauskaa nähdä valokuvia Topi Sorsakoskista ja Anne Mattiloista, Pohjois-Ranskassa.

Koulukin alkoi loman jälkeen, ja nythän ollaan jo tavallaan tosi lähellä uutta lomaa. Meillä on ollut koulussa « Brevet blanc », eli Suomen ysiluokan valtakunnallisia kokeita vastaavat kokeet. Koe järjestettiin ranskassa, historiassa, maantiedossa, yhteiskuntaopissa ja matematiikassa. Olen ihan ylpeä, että osallistuin, mutta helppoa se ei ollut. Ei olla vielä saatu niitä kokeita takaisin… :D

Pohjoista lukuun ottamatta lähes koko muu Ranska sai lumipeitteen. Meilläkin on ollut vähän viileämpää, muutamana päivänä mennyt jopa miinuksen puolelle. On varsin vitsikästä katsottavaa, kun mittarin näyttäessä -2°C, kaikilla on arktisiin olosuhteisiin tarkoitetut ulkovaatteet. Aiheutin koulussa varsinaista kaaosta, kun kerroin että rakkaassa kotikaupungissani lämpötila oli eräänä päivänä huimat -13°C.

Koulussa kaverit suunnittelevat jo tulevaa kesää, ja minäkin havahduin että tässähän on jo yli puolet ajasta mennyt. Toisaalta sitä kaipaa Suomen kavereita, kotia ja perhettä, mutta toisaalta on jo kiintynyt tähän Ranskan elämään, arkeen ja ihmisiin. Onneksi välimatka ei ole niin kauhea, Euroopassa kuitenkin ollaan, niin että vierailut ovat mahdollisia puolin ja toisin tämän vuoden jälkeenkin.

Koulussa, troisièmella kun olen, on menossa kiihkeä jatko-opiskelupaikkojen miettiminen. Tämän show’n seuraaminen on ollut erittäin mielenkiintoista, opinto-ohjaus poikkeaa varsin paljon suomalaisesta. Luokassa tehtiin perjantaina kierros, jossa jokainen sanoi, mihin kouluun aikoo pyrkiä. Sitten luokanvalvoja esitti jokaiselle ei-niin-rakentavia kommentteja siitä, sopiiko kyseinen ala/koulu sinulle. Vähän säälitti luokkakavereiden puolesta (”Sinä ainakin tuplaat troisièmen” , ”Et kai tosissasi kuvittele, että pärjäät lukiossa”, ”Kampaajaksi, hah. Luuletko, että voit elättää itsesi leikkaamalla ihmisten hiuksia” ja niin edelleen…)

Tässä kaikki tällä kertaa ( :

Au revoir !

Moi !

Nyt takana on ihanan pitkä syysloma, sekä TET. Syysloma oli upea kokemus hostisovanhempien ja hostsisarusten kanssa Espanjassa. Isovanhemmat viettävät "Pohjois-Ranskan hyytävän talven" siellä huvilallaan. Huvila oli kaunis valkoinen talo vuorilla, pihalla oli turkoosi uima-allas ja appelsiinipuita. Vuoristotiet eivät olleet tosin minua varten, ikinä en oo voinut niin huonosti kuin sinne huvilalle mennessä.

Sää suosi, kävimme patikoimassa vuorilla, söimme viinirypäleitä suoraan pensaasta, poimimme manteleita ja uimme paljon altaassa. Isoisän ranskalais-espanjalaiset ruuat olivat nekin maistamisen arvoisia, melkein kaikki oli erinomaista!

Minut on tosiaan yllättänyt täällä se, että tosi monessa perheessä se on isä, joka hoitaa ruuanlaiton ja kaupassakäynnin. Oletin sen olevan juuri päin vastoin.

Nyt on jo reilu kaksi kuukautta oltu täällä, ja aika on mennyt ihan hirveän nopeasti. Tajusin juuri, että viidesosa on jo takanapäin, pelottavaa!

Kolmen päivän TET-jakso hostäidin toimistolla on ollut myös mukava. Pääsin näkemään minulle aivan vierasta toimisto-elämää, joka on ollut oikein mielenkiintoista. Ja nyt on helpompi ymmärtää, miksi hostäiti on välillä niin väsynyt! Pääsin mukaan seuraamaan hänen asiakastapaamistaankin naapurikaupungissa!

Ranskan kieli on selkiytynyt ja sujuu hyvin. On ollut ihana saada positiivista palautetta kavereilta ja isäntäperheeltä.

Vaikkapa koulussa on ihana tunne, kun huomaa että "hei, mähän tajusin mitä tässä historiallisen maantieteen esseekokeessa kysytään!".

Joulukin on jo tullut tänne Pohjois-Ranskaan, kaikki kaupat ovat täynnä laulavia joulupukkeja ja muuta. Myös isäntäperhe suunnittelee jo kovasti kaikkea jouluun liittyvää. On jännä nähdä kaikki jouluvalmistelut täällä. Ja lapset odottaa joulukuun 6. päivää, joka on pyhän Nikolauksen juhla, silloinkin syödään hyvin ja paljon ja saadaan lahjoja yms. Tulee sitten itsenäisyyspäiväänkin jotain juhlavuutta :P

Täällä siis kaikki paremmin kuin hyvin!

Au revoir!

Onerva

                                                       

Moikka !

Ajattelin nyt taas kirjoittaa, kun on niin paljon tapahtunut.. Täällä on ihan mielettömän ihanaa :P Ylittänyt odotukseni tuhatprosenttisesti :D

Tänään tuli kaksi viikkoa täyteen täällä oloa. Kun tulin kotiin, mulle oli järkätty pientä juhlaa sen kunniaksi. Se oli oikein somaa; kukkia pöydällä, teetä ja ihania pieniä leivoksia. Oli tosi kodikas ja lämmin tunnelma!

Kouluakin on käyty jo pari viikkoa. Ensimmäinen päivä oli ihan uskomaton, kaikki olivat tosi innoissaan musta ja kyselivät kaikkea koko ajan. Edellisenä iltana olin vähän miettinyt että mitenköhän menee, mutta huolehtiminen oli turhaa.. Eräs tyttö luokaltani otti heti tehtäväkseen esitellä minulle koulua ja opettajia ja muuta. Se oli tosi ystävällistä ja tervetullutta, koulu kun on iso ja sokkeloinen. Hän myös auttoi selittämään opettajille, että kuka olen ja mitä täällä teen jne. Lähes kaikki opettajat ovat tosi ymmärtäväisiä ja auttavat ja neuvovat ja jaksavat selittää hitaasti ja rauhallisesti, yhä uudelleen ja uudelleen, jos en ymmärrä jotain. Koulun kanttiini on hyvin erilainen kun mitä olin kuvitellut. Ruokaa on ihan mielettömän paljon joka päivä ja se ruoka on hyvää ! Melkein kaikki syövät koulussa. Minusta ruuissa ei tosiaan ole mitään vikaa, päinvastoin, mutta luokkakaverit jaksavat marmattaa että pasta ei ole "al dente" tai leipä ei ole tarpeeksi tuoretta tai muuta. Välillä kerron heille parhaita paloja Suomen kouluruokakulttuurista... :D

Sää on muuten täällä aivan uskomattoman ihana. Aurinko on paistanut lähes joka päivä ja on ollut lämmintä. Kesä siis jatkuu täysillä!

Täällä päin ei kavereita nähdä niinkään viikonloppuisin tai koulun jälkeen, en tiedä miksi. Olen muuten jo saanut monta hyvää kaveria koulusta :P

Tulevana viikonloppuna tapahtuu kaikkea, mennään postiin, uimaan, ehkä tulee vieraita ja mennään myös kauppaan. Kaupassa käynnistä täällä tykkään tosi paljon. Meillä on niin, että lauantaiaamupäivänä isä, minä ja Valentin lähdetään vähän matkan päähän paikalliseen JÄTTIsupermarkettiin. Kärryt lastatataan todellakin täyteen ruokaa. Isä vähän lepsuilee kauppalistasta ja kun tulemme kotiin äiti kauhistuu :D Viikon ruuat siis kerralla, ikinä ei käydä kaupassa keskellä viikkoa. Minulle outoa (mutta hilpeää) on ollut se, että kaupasta ostetaan valmis tuore pitsataikina leivoslaatikkoon, kymmeniä purkkeja vanukkaita, litroittain pullovettä, makkaroita säilyketölkeissä ja muuta mukavaa :D

Nautin todella olostani täällä ja soisin kaikille yhtä hyvän ja ihanan perheen ja asuinpaikan kuin tämä !

A bientôt, Onerva

Salut !

Lähdimme aikaisin aamulla kohti Ranskaa. Kentällä oli tosi surullista jättää hyvästejä perheelle, mutta olo parani sitä mukaa kun matka eteni. Lensimme Oslon kautta Pariisiin. Kun näin koneesta Eiffel-tornin, tunsin että vaihtarivuosi on tosiaan alkamassa ! Lentojen jälkeen astuin ranskalaiseen TGV-junaan, jossa ihmiset puhuivat ja huutelivat kovaan ääneen kaikkea ranskaksi. Ikkunasta vilistävä maisema oli hyvin erilaista kuin Suomessa, mutta tosi kaunista !

Oli varmasti elämäni jännittävin hetki, kun juna saapui asemalle. Laiturilla minua oli vastassa France-äiti ja Floriane-tyttö. Ensiksi vaihdettiin poskipusut ja sitten äiti esitteli itsensä hitaasi ranskaksi. Floriane oli,no; kovin innoissaan ja lähti heti retuuttamaan suurta matkalaukkuani. Ajoimme tulevaan kotiini koulun kautta. Koulu oli paljon pienempi kuin mitä olin saanut nettisivujen perusteella tietää.

Isäntäperheeseeni kuuluu France-äiti, Jean-Christophe- isä sekä lapset Floriane, 10 vuotta ja Valentin, 12 vuotta. Niin ja tietysti Coquin, kääpiokani joka on perheelle kuin yksi lapsista. Tässä mainittakoon, että Coquinin "asunto" on isompi kuin kylpyhuoneemme kotona Suomessa. Ja meidän kylppärimme on aivan normaalikokoa. Talo on muutenkin aivan uskomaton huolellisesti mietittyine sisustuksineen. Ruoka syödään aina yhdessä ja silloin puhutaan paljon.

Olen saanut täällä jo kaksi ensimmäistä ystävääkin. Sasha ja Dylan, 12-vuotiaat pojat. Aivan uskomattoman hauskoja ja avoimia sun muuta! Ikäero ei todellakaan haittaa! Pelasimme koripalloa, Monopolya ja videopelejä ja tunsin itseni oikeaksi ranskalaiseksi.

Täällä päin on tapana että kaikki tervehtivät ja tuntevat toisensa ja kaikki vain tulevat toisilleen kylään ilman mitään aikatauluja; näin tutustuin Sashaankin. Hän vain soitti aamulla ovikelloa ja tervehti ja astui sisään!

Minut on otettu uskomattoman hyvin vastaan tähän perheeseen, parempaa alkua en voisi toivoa !

Täällä on upeaa !

- Onerva