Sonjan terveiset Brittiläisestä Kolumbiasta

 

Mä ajattelin nyt, että olis mun vuoro vähän kirjoitella mitä tälle puolelle maailmaa kuuluu. Niin tässä mä voisin nyt kertoilla joitakin kokemuksia viimeisten kuuden kuukauden ajalta, mikäli joku siellä päässä olisi kiinnostunut.

Elikkäs, kun mä saavuin tänne Kanadaan, tottakai mua jännitti kamalasti. Lisäksi mä olin aivan kauhean väsynyt, ja aivan täynnä matkustamista. Me oltiin jouduttu odottamaan Heathrown lentokentällä kaheksan tuntia jatkolentoa Vancouveriin, oltiin eka ryhmä, joka saapui, ja vika, joka lähti. Mutta eipä se mitään. Vancouverissa me sitten yövyttiin yksi yö hotellissa, ja aamulla aikaisin lennettiin Prince Georgeen.

Mun perheeseen kuuluu sisko, Catherine 16v, ja veli, Benjamin 13v, ja kumpikin on samassa koulussa mun kanssa. Koko mun perhe on todella mukava, ja meillä oli hyvä yhteishenki alusta alkaen :D Koko täkäläinen suku otti mut vastaan todella lämpimästi, ja ovat kaikki mulle jo tosi rakkaita.

Mä en ehtinyt olemaan täällä kotona edes muutamaa päivää saapumiseni jälkeen, koska me lähettiin saman tein asuntovaunulla retkeilemään sellaiselle pienelle järvelle, jonka nimi on Nadina Lake. Täytyy kyllä nostaa hattua British Columbian luonnolle!! Täällä on aivan uskomattomia vuoria ja maisemia, ja varsinkin nyt talvella nuo lumihuippuiset vuoret ovat todella kauniita! Ei niitä harmi kyllä täältä kaupungista käsin näe, joten vähän ulommaksi pitää mennä, mutta siinä kuuden tunnin ajomatkan aikana kun sinne Nadina Lakelle ajettiin, näki kyllä tosi mahtavia maisemia. Me oltiin sen jälkeen kanssa kerran yhessä toisessa paikassa, nimeä en muista, kun mun isäntäperhe on kova retkeilemään. Ollaan luultavasti menossa kanssa Mount Robsonille vaeltamaan, kunhan ilmat vähän lämpenevät :D

Tämä itse kaupunki, Prince George siis, on mukava kesäaikaan. Kun mä saavuin tänne, oli lämmintä ja aurinkoista, ja yhdessä vaiheessa jopa ihan shortsikeli, mutta sitten alkoi talvi. Lunta satoi ensimmäisen kerran jo lokakuun 9. päivä, ja sen jälkeen oli vaan alamakeä! Ei kestänyt kamalan kauaa, niin tuli ihan kunnolla lunta, ja tiukat pakkaset, jossain vaiheessa lämpötila tippui jopa -40:neen, kun tuuli niin kamalasti!! Hetken aikaa oli sitten vähän lämpimämpää, sellaista -10 about, mutta sitten tuli taas pakkaspiikki, ja juuri nämä viimeiset päivät ovat olleet sellaista -30 celsiusta, niinkuin melkeinpä koko talvi. Eikä loppua vielä näy... Talvi täällä kestää kuulemma kuusi kuukautta!! Toivottavasti ei nyt sentään ihan niin kauan... :P

Ennen koulun alkua me kanssa hoidettiin kaikki käytännön asiat kuntoon, ja mä avasin oman tilin täällä paikallisessa pankissa, se kun tuntui kaikista helpoimmalta vaihtoehdolta. Kun koulut sitten alkoivat, sieltä löytyi ystäviä suhteellisen nopeasti :D Parhaiten mä tietysti tutustuin muihin vaihtareihin (ja mun paras kaveri, Caroline, on Ranskasta) kun ne on samassa tilanteessa kun minäkin, yksin vieraassa paikassa, mutta sitten rupesivat muutkin koululaiset tulemaan tutuiksi ja tällä hetkellä mä olen jo sopeutunut tänne porukoihin oikein hyvin.

Mä liityin meidän koulun bändiin (aivan mahtavaa, että meidän koulussa on todella hyvä bändi-ohjelma ja opettajat ovat aivan mahtavia! kuolisin ilman musiikkia!!!) ja tällä hetkellä mä soitankin jokaikisessä bändissä, jotka järjestetään joko ennen koulun alkua kello 7:30 aamulla, tai koulun jälkeen kolmesta neljään, eli toisin sanoen neljässä eri bändissä. Soitin jo ennestään bassoa, sekä kontraa, että sähköistä, joten menin sillä Senior Concert Bandiin, joka on 7:30 aamulla maanantaisin ja torstaisin, ja Senior Stage (jazz) band, joka on kanssa aamulla tiistaisin ja perjantaisin. Marraskuussa mä kanssa päätin ottaa haltuun uuden instrumentin, ja sain koululta lainaan tenori saksofonin, jota mä tällä hetkellä soitan Junior Stage, ja Gr. 10 Stage bändeissä. Rakastan sen soittamista, ja ylipäätänsä ilman musiikkia eläminen olisi aivan mahdotonta! Me ollaankin menossa nyt huhtikuun alussa bändin kanssa Seattleen matkalle, ja ollaan Vancouverissakin pari päivää esiintymassa kouluilla. Odotan sitä innolla :D Meillä on ollut jo muutamia konsertteja, ja aina vähän väliä me mennään UNBC:n (University of Northern British Columbia) korismatseihin bändin kanssa soittamaan aina väliajoille ja aikalisille. Rentoa meininkiä :P

Mä kävin täällä myös laulutunneilla, mutta tuossa noin kuukausi sitten mun lauluopettaja joutui vakavaan auto-onnettomuuteen, niin ne sitten peruuntuivat.. Laulamiseen liittyen oli nyt helmikuun lopulla sellanen musiikki festivaali, jolla mä lauloin, Siellä oli siis tuomari paikalla, joka arvosteli kaikki esitykset ja antoi sitten lopuksi rakentavaa palautetta, ja miten voisi kehittää omaa tekniikkaansa ja muuta sellaista.

Koulu täällä Kanadassa on TODELLA helppoa!! Viime syksynä mä opiskelin englantia ja psykologiaa, ja lisäksi mulla oli kuvista ja yks hypärijohtis. Oikeastaan koulunkäynti on täällä kanssa omalla tavallaan todella tylsää, koska aineet vaihtuvat vaan kerran vuoden aikana, ja jokaista ainetta on joka päivä, mutta jotakuinkin vaihtuvassa järjestyksessä. Nyt keväällä mulla on tosi löysä lukkari, on vaan matikkaa, käsitöitä ja kokkauskurssi, ja nekin asiat, joita me käydään matikassa läpi, on mulle jo tuttuja. Mä en siis luultavasti tule saamaan kamalasti kursseja tuotua täältä sinne, mutta eipä se mua haittaa, pitää vaan sitten jatkaa ens vuonna siitä mihin mä jäin, ja opiskella vähän enemmän. Ihan vuoden alussa mulla oli joitain vaikeuksia kielen kanssa, ja tuli ymmärrettyä tehtävänantoja väärin sun muuta, mutta se lähti siitä kyllä aika nopeasti luistamaan ja huomasin vähän ajan kuluttua, ettei mun enää tarvinnyt yhtään miettiä mitä sanoa, vaan englanninkieli virtasi oikein mukavasti sekä sosiaalisissa kanssakäymisissä, että pään sisällä ja näen nykyään uniakin yleensä englanniksi. Jossain vaiheessa vuotta huomasin myös, etten edes muista kaikkia sanoja suomeksi! Aina vähän väliä tulee brain fart ja kun mä juttelen mun perheelle ja kavereille Suomessa, mä rupean sopertelemaan jotain ihan ihmeellistä.

Meidän koulu on kanssa todella aktiivinen kaiken maailman kampanjoiden suhteen, ja aina vähän väliä kerätään purkkiruokia köyhille, tai myydään suklaata tai rannekkeita eri hyväntekeväisyyksiä varten. Mä otin osaa itseasiassa juuri vähän aikaa sitten meidän koulun Young Blood Challenge -kampanjaan, ja luovutin verta paikalliseen veripankkiin. Se oli itseasiassa aivan mahtava kokemus, ja mä meinaan mennä uudestaan heti 56 päivän kuluttua, kun mä saan taas luovuttaa :D Eikun vaan päiviä laskemaan sitten. Lisäksi mä meinaan mennä sellaisen ryhmän kanssa toukokuun alussa kiertämään ja auttamaan köyhiä ihmisiä, jotka eivät saa tarpeeksi ruokaa ja joutuvat näkemään nälkää joka ikinen päivä. Me meinataan kanssa olla syömättä mitään 30 tunnin ajan, jotta me saadaan ihan itse kokea mitä ne ihmiset joutuvat käymään läpi jatkuvasti. 

Mulla oli kanssa pienehkö masennuskausi. Itseasiassa ne kaiken maailman opaskirjat, jotka mä selasin läpi ennen tänne lähtemistä, olivat täysin oikeassa. Kun tänne tulee, kaikki on hyvin, sitten tulee se kulttuurishokki, joka ei oikeastaan tullut mulle mitenkään huomattavana, ehkä, koska kanadalainen kulttuuri on suht lähellä suomalaista (jos Kanadassa nyt ees mitään tiettyä kulttuuria edes on, kun täällä on ihmisiä joka puolelta maailmaa, ja kaikki erilaiset kulttuurit on sekoittuneet). Ja sitten sen jälkeen kaikki on aivan mahtavaa! Mulla kesti todella pitkään, ennen kun se oikea koti-ikävä iski, ja sekin kesti vain suht vähän aikaa. Kaikki mun kaverit täällä pitivät mut maan pinnalla, ja mun perhe sekä täällä että Suomessa. Täytyy myöntää, että mä olen isäntäperheen suhteen todella onnekas, ei voisi mukavampaa löytää :)

Ruokakulttuuri ei kylläkään ole mikään ihan mieluisin, Suurin osa ruoasta on joko tosi rasvaista, tai tosi makeaa ja täynnä lisäaineita, eivätkä täkäläiset ihmiset tunnu oikein tietävän, mitä terveellinen ruoka on. Mun isäntäperhe syö tosin suht terveellisesti, mutta kyllä mä olen jo pariin otteeseen kiistellyt niiden kanssa suolatun voin haittavaikutuksista :D Nämä kanadalaiset kun syövät voita aivan kaiken kanssa! Kaikki vihannekset, riisi, perunat, muffinssit, keksit, leivät, ja kaikki mahdolliset päällystetään paksulla voikerroksella! Sen mä jätän kyllä ihan mielelläni joka kerta välistä. Ja niin, kuten tuossa tulikin jo mainittua, kanadalainen kulttuuri itsessään on hyvinkin vaihteleva. Se riippuu oikeastaan ihan perheestä, millä tavalla siellä eletään, kun varmaan 95% väestöstä omaa juuret jostain muualta päin maailmaa, suurimmaksi osaksi varmaankin Aasiasta, ja tietty eri puolilta Eurooppaa. Mun perhe on aika perus. Andyn, mun isäntäperheen isän, vanhemmat ovat saksalaisia, joten Andy sisaruksineen on kasvatettu tiukan saksalaisen mallin mukaan. Andyn vaimo, Cheryl, on tietääkseni niin kanadalainen kun on mahdollista olla, ja kummatkin ovat todella rentoja, with a laid back -attitude, if so to say :)

Toinen juttu tuon ruoan lisäksi, joka mua hiukkasen ärsyttää, on TV. Ei mun tule täällä katsottua telkkaria ollenkaan, kun ei sieltä tule juuri koskaan mitään muuta kun mainoksia! Kun yrittää katsoa jotain ohjelmaa, niin mainoskatko on joka viides minuutti. Täkäläiset sarjat on kanssa suhteellisen tyhmiä, sellasia lollipop-saippuita.

Täällä ollessa mä myös kokeilin, millaista on olla osa koulun urheilujoukkuetta, ja liityin meidän koulun koripallojoukkueeseen. Vastaus on yksinkertainen: raskasta. Mulla on tapana ylibuukata itseni, ja suurimman osan ajasta mä löydän itseni juoksemasta paikasta toiseen, yleensä musiikin perässä. Tällä kertaa kuitenkin mä päätin ottaa osaa johonkin aktiivisempaan, ja vietinkin sitten muutaman kuukauden juoksemassa pallon perässä kolme tai neljä kertaa viikossa rankoissa treeneissä, plus viikoittaiset pelit ja turnaukset. Olihan se aivan mahtava kokemus, mutta pitemmän päälle tosi rankkaa, kun on ne kaikki banditkin vielä lisäksi, ja jossakin vaiheessa mun vaan piti sanoa "hei hei" korikselle, kun rupesi olemaan sen verran paljon liikaa tekemistä, etta burn out oli yllättävän lähellä. Tosin mä olen oikeastaan todella iloinen, että mä olen pitänyt itseni kiireisenä kavereiden ja musiikin parissa, ja ennen koriksen alkua mulla oli tapana käydä salilla ja uimassa, sillä muuten mä olisin vaan istunut omassa huoneessani ja mussuttanut ties mitä herkkuja näitten ruokakaapeista löytyy. Kaikkien aktiviteettien kautta löytyy myös uusia kavereita, ja mä olenkin yrittänyt mahdollisuuksien mukaan ottaa osaa kaikkiin mahdollisiin juttuihin sekä koulun, että isäntäperheeni kautta. Tänä vuonna alotin kanssa jousiammunnan, kun mun täkäläinen perhe käy viikottain ampumassa.

Niin, ja joulukin oli jo :D Se tuntui täällä todella pitkältä.... Meidän perheellä on tapana ensin aattona syödä illallista, ja sitten avata lahjat. Tämä tapahtui ensin meidän serkkujen luona. Sitten me lähdettiin isovanhempien luo, ja avattiin lisää lahjoja. Kun sieltä sitten päästiin lähtemään, niin tultiin kotiin, ja avattiin taas lisää lahjoja. Sitten seuraavana aamuna oli vuorossa "stockings", joiden jälkeen mentiin toisten isovanhempien luo ja avattiin vielä lisää lahjoja.........

Ja sitten koko suku tuli brunssille. Siinä oli kyllä ihan tarpeeksi joulua yhdelle vuodelle. :P

Hmm.. Taisi tulla vähän innostuttua, kun tuli meinaan aika pitkä kirje, eikä tuossa tietenkään ollut vielä kaikkea.. Mutta jätetään nyt tällä kertaa tähän :)

Näin lyhyesti sanottuna, mun vuosi täällä on ollut aivan mahtava! Musta tuntuu, etta mä olen oppinut lukuisia uusia asiota, ja taas yhtä hyödyllistä kokemusta rikkaampi.

Ja kiitos STS:lle, etta mä ylipäätänsä edes pääsin tanne :)

Hyvää Kevättä :)

Sonja