Hellurei ja hellät tunteet!

On taas aika tajuton seikkailu takana. Nyt kun on vimoset viikot käsillä ni päätin tutustua vielä niihin Argentiinan rikkauksiin joita en vielä tunne, maa kun on niin iso et kaikkea löytyy! Näin se sitten meni: meitä suomalaisia vaihto-oppilaita on täällä mun lisäks kaksi; Maria ja Niko. Molemmat asuvat Villa Meredeksessä, San Luisissa ja mä yksikseen James Craikissa, Córdobassa. Maria päätti täyttää 18 vuotta ja mä sitte matkasin neitin juhlille.

Viime viikon torstaina nappasin illalla bussin Mercedekseen ja perillä olin n. 5 aikaan aamuyöllä. Suunnittelin nukkuvani bussissa, mut suunnitelmat lens ku lehmän kakka ladon seinään! Mun takana meinaan nukku yks vanha-vaari ja kuorsas ku mikäki possu. Vieressä istu nunna tuomassa pyhää tunnelmaa ja toisella puolellani yks nelikymppinen señorita joka ei pysähtyny hetkeksikään puhumasta! Kerto mulle kaiken elämästään; minne on matkustellu, mitten joskus kävi Euroopassa, poikansa harrastuksista, työpaikoistaan, mitten riitelee poikaystävänsä kanssa, siitä kuinka hän on niin uskonnollinen, alko vielä lähetteleen viesteja ja luki mulle ne kaikki. Kun oli mun hetki laskeutua bussista vielä kiitti juttutuokiosta. Sano arvostavansa naisten keskeisiä juttutuokioita, ne on niin pyhiä. Tässä vaiheessa mulla tais pullottaa jo ohimosuonet aikalailla ja ärsytys nakersi! :D

Perjantaina heräsin Marian host-perheen luota suhteellisen naattina, koska edellisenä yönä en kyseisestä syystä pystynyt nukkumaan kunnolla. Viipellys alko heti ku päästiin sänkyst ylös. Mentiin Marian kans kampaajal ja sai Marsa sitte juhlatukan. Sen jälkeen kannettiin semmonen jättipakastinarkku Nikon ja Marian kans kolmeen pekkaan juhlapaikalle. Oli ehkä pisin ikinä kävelemäni kortteli! :D Juhlapaikalla oli vuorossa koristelua. Puhallettiin ihan tajuttomasti ilmapalloja ja siinä vaiheessa kun olivat pallot seinillä ja katossa niin oli suomalaiskaarti aika happihalvauksessa! Mutta nätin näköistä tuli. Kun oli pallot puhallettu juostiin ympäri kaupunkia juotavia ja syötäviä osteskellen. Illalla sitte koitti juhlahetki ja kivat juhlat olikin!

Seuraavana aamuna oli vaikeeta päästä sängystä ylös! Oli kuitenkin noustava koska edellisyön juhlien jälkiä piti siistiä. Kun oli kaikki tip top, koitti lounashetki. Syötiin yhdessä perheen ja isovanhempien kanssa. Ja kun pansut olivat täynnä kaaduttiin sänkyihimme ja nukuttiin siestitat. Sen jälkeen herättiin virkeinä. Ilta oli jo hämärtynyt. Lähettiin kävellen keskustaan ja myöhemmin tehtiin kierroksia autolla tyttöjen kanssa. Hauskat oli jutut.

Iltaohjelmassa meillä oli yhen kaveriporukan ulkoilmabileet. Vähän oli vilposta, mut siinähän se suju. J

Sunnuntaina ei ehitty aamulla nukkua kuin pari tunita, kun lähdettiin perheen maatilalle. Maalla olikin nättiä; aurinkoisia maissipeltoja, leikkiviä koiria, koiria pakoilevia mirrejä, kanoja kot kot, lehmiä, heppoja, kanituksia, hanheja ja mitä vielä!? Sielä siistittiin paikkoja ja grillattiin “asado”, eli argentiinalaista lihaa grillattuna nam nam. Taas kun oli masut täynnä, käytiin päikkäreillä ja kun herättiin meitä odotti kolme heppaa ulkosalla. Lähdettiin siis Marian ja Marian siskon, Victorian, kanssa ratsasteleen. Voi että oli kauniit maisemat nyyttyjen yllä; toisessa horisontissa aurinko laski tulimereen ja toisessa kuu nousi kaiksessa hämärässä hiljausuudessaan. Maiseman ihastelut ja jutustelut rikko kuitenki yhen meitä seuranneen koiran parku! Se oli meinaan astunut ketturautoihin! Voi sitä parkaa. Autettiin se pois raudoista, mut ei se mitenkää helppoa ollu. Mä halasin koiraa voimakkasti ettei se loikkis koko ajan koska riuhtominen tekee tilanteen aina vaan pahemmaks ja kaikes hermostuksessaan se puri mua käteen! Lopulta saatiin se pois raudoista. Nilkutti, mut onneks oli onni onnettomuudessa eikä käynny hurjemmin! Kun palattiin maalta kotio, käytiin keskustassa Marian kanssa ja törmättiin muutamaan kaveriin. Ja kun oltiin taas kotona, ni oltiin jo aika petikunnossa, väsytti meinaan.

Maanantai päivä kului villa Mercedeksessä kävellessä ja kulmia tutkaillessa. Käytiin ostamas bussiliput ja ennen ku huomasin olin jo matkalla Mendozaan! J Mendoza on yksi Argentiinan provinsseista ja on kuuluisa viineistään. Se sijaitsee Argentiinan ja Chilen rajalla. Rajalinjalta löytyvät Andien kordilleerivuoristot. Mä matkasin provinssin pääkaupunkiin, Mendozaan (yllättävä nimivalikoima :D)

Tiistaina oli sitte eka Mendoza-päivä. Aamulla jo seitsemän aikaan istusin turistibussissa, matkalla Andeille! Ensin kiivettiin “vuoden tietä” pitkin Pre-Kordilleereille. Vuoden tie saa nimensä mutkistaan; 360 mutkaa ja joka mutua kuvastaa yhtä vuoden päivää. Kun jatkettiin matkaa ja kiivettiin aina vaan korkeammalle, saavutettiin vihdoin ne huimat lumihuiput! Oli ihan mataba nähä ne omin silmin. Oli vielä just satanu lunta niin et sitä riitti polviin asti! :D

Näissä maisemissa muuten kuvattiin Brad Pittin näyttelemä elokuva “7 vuotta Tiibetissä”!

Mulla oli huipuilla juttukavereina yks irlantilaispariskunta (harjottelin enkkuu :P), brassirakastavaiset (yritin ymmärtää portugalia), yks ranskalaismiekko ja kaks cordobalaista mummelia. Meillä oli aika hauskat jutut! J Kun palattiin niiltä tuulisilta huipuilta, oli jo myöhä. Ja kun pääsin Tía Gringan (sen sukulais mummin) luo olin taas niin väsyny, et suoraan suihkun kautta petiin!

Keskiviikkona sain nukkua aamulla tovin kauemmin. Juotiin Tía Gringan kanssa aamuteet ja lähdettiin bussilla keskustaan. Käännettiin mummon kanssa kauppoja koko aamupäivä.

Kotiin palattuamme lounastettiin ja sen jälkeen lähin CityTourille. Tutustuin Mendozan nähtävyyksiin, ja niitä riittikin! :D Kotiin palasin iltasella. Lähdettiin Gringan kanssa sen lastenlasten luo, tutustuin sitte niihinki. Ja sen jälkeen lähdettiin lähdettiin Gringan tyttären, lapsenlapsen ja lapsenlapsen poikaystävän kanssa ostoskeskukseen nimeltä “Palmares”. Olikin tosi upee keskus lasikupoleineen ja palmuistutuksineen. Kun oltiin joust kaupat läpi vaihdettiin paikkaa. Mentiin yhteen surffiravintolaan nimeltä “ La Muma ”, jossa söin elämäni ehkä herkullisemmat pizzat! J Kun masut oli taas tyytyväisiä, heitettiin parit kierrokset keskustassa ja sen jälkeen palattiin kotio tuutimaan.

Torstaina koitti sitten paluupäivä. Hyppäsin bussiin 10 aikaan aamulla ja samasessa bussissa joutusin istumaan sitte melkeen koko loppupäivän. Oli siinäkin aikamoinen pepun puudutus! J Nyt oon taas kotosalla ja vimpat viikot käsillä. Hirmusesti vielä häärättävää ja järjesteltävää! 10.6. mua odottaa lentokone Buenos Airesissa, eli n. 2 viikkoa enään vaan jäljellä!! HUI! Suruttaa ihan tajuttomasti jättää kaikki täkäläiset ja   samalla ilottaa nähä kaikki sikäläiset! Hiuka ristiriitaista ja ongelmallista! :S

Mutta kyllä se siitä.. Saa nähä mitä tuo vimpat viikot täällä tullessaan!

Jättilastilliset taas terkkuja kaikille!

-Essi-

Heippatirallaa pitkästä aikaa!

On taas kulunu reippaasti aikaa siitä ku kirjotin teille ja kertoilin kuulumisia. On vaan ollu taas niin pal kaikkea! Temmellystä riittäny. Perheen kanssa käytiin Carlos Paz:ssa, joka on yksi tosi nätti kaupunki Cordoban Sierroilla. Käytiin tsekkaamassa sikäläiset yökerhot. Koulun kanssa on hommia riittäny ja ollaan näillä kotikunnilla reissailtu lähikylissä ja Cordoba-Capitalissa. Ehkä se kaikin huipuin juttu oli meijän vaihtaritoimiston järjestämä viikon mittanen retki Pohjois-Argentiinan, Cataratas putouksille (jotka ovat muuten maailman suuremmat Niagara putouksien kanssa). Käytiin kattelemassa samaisia putouksia myös Brasilian puolella ja oli kertakaikkisen uskomaton reissu!

Eka retkipäivä aloitettiin Coinedin, vaihtaritoimiston, toimistolta, jonne me kaikki kokoonnuttiin. Sieltä alkoikin pitkä taivallus kohti päiväntasaajaa, kilometrejä n. 1600 ja tunteja sellaiset perisenkymmentä! Matka sujui kuitenki iha kivasti vaihtarien kanssa kuulumisia vaihdellessa, oliha viimenäkemisest kulunu aikaa ja leffoja kattellessa. Lopulta illan hämärtyessä nukahdettiin bussin semi-sänky -tuoleihin.

Seuraavana päivänä aamun valjetessa meitä odotti bussin ikkunassa pikkuylläri... Oltiin yön aikana matkaa taittaessa törmätty tietä ylittävään lehmään! Ei käynny kenellekkään muulle huonosti ku lehmäpololle... Ja ikkuna oli pikkasen säröillä. Eli ei täällä niistä hirvikolareista olla mitään kuultukkaan, mutta noita lehmiä saattaa aina sillon tällön lennellä edessä. :)

Toka päivä aloitettiin San Ignacio nimisessä kylässä. Syötiin sielä aamupala ja tutustuttiin Jesuita-munkkien luostarin raunioihin. Olivat aikas upean näkösiä nousevan auringon valossa! Sieltä matkamme jatkui Puerto Iguazu:hun, jossa me sitte asuskeltiin viikko. Kun päästiin perille Iguazuun mentiin heti alkajaisiksi lounaalle yhteen ihanan värykkääseen meksikolais-ravintolaan. Sielä syötiin tacoja ja pizzaa. NAM NAM! :)

Kun masut olivat täynnä matkattiin hotellille ja asettauduttiin kotoisaksi, peseydyttiin ja lähdettiin kierrokselle Puerto Iguazun keskustaan. Jokainen sai itsekseen omaan tahtiin tutkailla kulmakuntia.

Kolmantena päivänä oli ohjelmassa putouksia. Cataratas-putoukset on puoliksi Argentiinan ja Brasilian puolella. Argentiinan puolella putouksia on enemmän ja ne on mahtavamman näköset, mutta jotta ne näkisi kaikessa komeudessaan tarttee matkustaa Brassien puolelle. Ekana meilla oli kuitenkin vuorossa Argentiinan puoli. Ehkä kaikin hurjin oli seistä putouksen nimeltä "Garganta del Diablo" (Paholaisen kurkku) edessä. Oli tosi hurja pudotus ja vesi jyrisi ja velloi. Sitä on mahdoton selittää kuinka uupeelta putoukset näyttää... ne tarttee nähä, ni sitte ymmärtää :)

Lounaan jälkeen vauhti kiihtys hieman hurjemmaks ku käytiin ajelulla ihan oikeassa sademetsässä ja sen jälkeen lähdettiin moottoripaateilla hurjastelemaan Catarataksien sekaan! Sukellettiin jopa muutamien vesiputkousien alle! Olivat muuten elämäni parhaat suihkut! Sen jälkeen palattiin hotellille märkinä, kylmissään, mutta tyytyväisinä! :)

Neljäntenä päivänä alottettiin käymällä paikassa nimeltä "Triple Frontero". Se on yks ns. kärki, jossa kohtaavat Argentiina, Brasilia ja Uruguay. Se sijaitsee yhen haarautuvan joen rannoilla ja voit sitte kattella brassien ja urugualaisten mannuille. Sen jälkeen matkattiin yhteen eläintarhaan, jossa sai sitte töllistellä kaikkia sademetsien elukoita. Kun oli eläintarhan kölliäiset tarkastettu, matkattiin paikkaan jota oltiin jo odotettukki kauan. Ylitettiin nimittäin raja, ja matkattiin Brasiliaan. Sielä lounastettiin ja hurruteltiin bussin kanssa kansallispuistoon ihastelemaan Catarataksia. Ilma oli loistava! Aurinkoa, muttei pakahduttavasti lämpöä. Oli ihan käsittämättömän upeeta!

Kun sieltä palattiin hotellille oltiin niin peseydyttiin, syötiin, ja käynnistettiin vimpan illan hupiohjelma. Mentiin meinaan yhteen yökerhoon nimeltä "Cuba Libre". FIESTA FIESTAAA :)

Vimppana paivänä oltiin sitte discotuksien takii aika unenpöppöröisiä. Meno ei siltikään muuttunu mikskään. Alotettiin meinaan paluumatka. Matkan varrella pysähdyttiin Wandan-kaivoksille. Sieltä löytyy tosi upeita kiviä, arvokkain, tärkein ja kaunein niistä on ametisti. Tosi jännä paikka, saatiin sukeltaa kans heitin "hakkuu-luolaan".

Sen jälkeen kotimatka olikin tasasta hurrutusta, eikä tällä kerralla törmätti lehmään. Oli siis ihan huippureissu!

Nyt mulla alkaa vimppa kuukaus täällä Argentiinassa ja kauhee hoppu ku tarttis kerkee vielä tekemään kaikkea! Tällä viikolla alko koulun kuukauden mittanen TET-jakso ja mä olen töissä James Craikin radiossa. Pistivät mut suoraan mikin taakke! Eli nyt saan sit vimpan kuukauden toimia James Craikin radion aamutiimissä! Ihan tosi mahtava juttu et saa siitäkin kokemusta. Ovat tykänneet mun jutuista. Siinä taas sitä työkokemusta... :D

Olen parhaillaan koulussa ja nyt tarttee hipsiä luokkaan ku soi kello! Hirmusesti terkkuja kaikille! Kohta taas nähään! T:Essi

Kukkuluuruu pitkästä aikaa!!! :D

On tässä vietetty kesälomien vimppoja päiviä ja meno on ollu aikamoista. On jäänny kirjoittelu pikkasen tauolle, mut mitäpä siitä... Nyt päivitellään taas vanhentuneita tietoja, eiks juu...? :)

Muutama viikko sitten meille tuli kylään yks mun ruotsalainen vaihtarikaveri. Tarkotuksena oli tutustua Argentiinan eri kolkkiin itsenäisesti. Esitettiin Sirille sitte hiukan cordobalaista kulttuuria. En varmaan paljoo valehtele, jos sanon että Cordobassa on ehkä Argentiinan hupeliain kulttuuri. Kaikki tanssivat cuartetoa (tosi iloisesti laukkaavaa musaa), ilakoivat ja ovat energisiä. Ehkä yleistän pikkasen, mut kuitenkin :)

Ekana iltana mentiin Sabroson tanssikonserttiin (baile:ksi kutsutaan). Sabroso on kuuluisin cuarteto-tähti ja väkeä sitte riittikin! Meno ja meiniki jatkui heti seuraavana iltana kun lähdettiin Johann:iin, lähikylän yökerhoon. Vietiin typykkä kans tutustumaan Villa Mariaan, lähimpään suurempaan kaupunkiin ja taidettiin käydä kans kylän uima-altailla plutikoimassa. :D Vimppana vierailupäivänä käytiin German-sedän maatilalla ja illalla järjestettiin Sirille ylläri-läksiäisjuhlat... :D

Sen jälkeen oli meidän vuoro lähteä Sirin perheeseen kylään. Sirillä on perhe Paranassa, elikkäs matkamme jatkui sitte sinne. Seurueessa oli mun ja Sirin lisäks mun host-sisko, Mili. Parana on ihan kunnollisen kokonen kaupunki, joten hulinaa ja menoa löytyy aikalailla. Matkaa ei ollu bussilla kuin 5 tuntia ja kulttuuriero oli suht huomattava. Paranassa porukat on huomattavasti rauhallisempia. Johtunee siitä et Cordoba on täynnä opiskelijoita joka puolelta Argentiinaa, kun on täynnä yliopistoja ja korkeakouluja.

Hauskaa silti riitti myös Paranassa! On tosi nätti kaupunki ja vihreä! Puita ja puistikkoja riittää joka kulmassa. Ekana Siri vei meidät pelipaikkaan nimeltä Stroker. Sieltä löytyy hohtokeilausta ja biljardia. Oli hauska ilta. Biletys jatkui seuraavana iltana pubissa nimeltä Coktail ja kolmas yö vietettiin Yökerhossa nimeltä Umma! Aikamoinen viihdeputki siis. Neljäntenä päivänä lähdettiin Milin kanssa kaksistaan seikkailemaan Paranan syövereihin ja eksyttiin totaalisesti kun ei tunneta kaupunkia! Lopulta illan hämärtyessä ihmeenkaupalla löydettiin kotio. Seurattiin johtolankoja kuin mitkäki salapoliisit :D Oli hirmu hupaa tutustua tolleen omapäisesti kulmakuntaan.

Sitte meidän pitikin jo palata Jamesiin... Eniten mulle varmaan tulee ikävä Sirin jälkeen perheen valloittavaa labradorinnoutajaa! :)

Kun palattiin Paranasta alettiin luokkakamujen kanssa järjestämään Bailablea (eli discoa). Tarkotuksena oli kerätä rahaa luokkaretkeä varten. Oli jo toinen järjestämämme, ja jättimenestys. N. 435 immeistä danssaamassa!!! Nyt tänä perjantaina ois tarkotus järjestää toinen bailu. Teemanamme on täl kertaa vaahtodisco. Hommataan vaahtokoneet puhaltamaan pistan täyteen vaahtoa. Oon ihan Erkin varma et tulee olemaan käsittämätön ilta! Saatte kuulla sitte myöhemmin miten meni :)

Ylenmääräinen hauskanpitomme rajoittu hitusen ku alkoi koulu ja loppui kesäloma! Ei se mittää, on koulussaki hauskaa kavereitte kans! Ja nytte kun ollaan koulun vanhempia niin saadaan järjestellä kaikkea extraa, kuten koulun kioskia jne.

Elikkäs hyvin on pyyhkinyt! Lomat sujui mukavaste ja sammallaitte alkoi mukavasti koulu :D Kertokaas hiukan miten pyyhkii Suomi-Neidossa? Ja kuvia saa kans lähettää... :)

Tajuttomasti terkkuja kaikille tasapuolisesti!

-Essi-

Moikka moi taas kaikille!!!

Tääl mul porskuttelee keäloma täydes vauhdis! Viikko sitte oltii perheen kans kesälomareissul Mina Claverossa, Cordoban Sierrojen kupeessa. Sielä vietettiin aikaa 10 päivän verran ja hauskaa oli.

Eka reissupäivä oli pelkkää matkantekoa. Meitin kun piti ylittää Cordoban sierrat, Clavero kun sijaitsee niiden toisella puolella... Matka sujui upeissa vuoristomaisemissa aurinkoisessa säässä. Kun iltapäivällä päätiin perille, niin matkamme jatkui uoraan joen rannalle. Heitimme pitkäksemme hiekalle, otettiin aurinkoa ja plutailtiin vilpoessa vedessä. Illalla lähdettiin kaupunkikävelylle keskustaan. Mina Clavero osottautus toi nätiksi kaupungiksi!

Tokana päivänä vietettiin melkeen koko iltäpäivä joenrannalla. Herkuteltiin jokimyyjien leivonnaisilla. Churrot olivat mun ehdottomia suosikkeja! Ne on sellasia pullapötkylöitä, jotka on vuorattu sokerilla ja sisälle on tursotettu dulce de lechea. Rantaherkuttelujen jälkeen palattiin meijän "lomakotiin" (oltiin vuokrattu talo) ja pelattiin lentopalloa auringonlaskuun saakka. Yö vietettiin paikkakunnan parhaassa yökerhossa nimeltä "Natura". Kaverustuttiin promotorin ("mainostajan") kanssa ja se sitte päästi meitit sisälle ilmatteeks! Kotiin palattiin vasta 7 aikaan aamulla. Yön aikana oli satanu kaatamalla. Cura Brocheroon johtava silta oli täynnä vettä. Milin kanssa riisuttiin sitte kengät, ettei katettai niitä ja käärittiin lahkeet... Ei siitä kylläkää paljo ollu hyötyä kun ohikiitävä auto heitti hyökyaallon päällemme! Kotiin palattiin sitte ku vettävaluvat koirat.

Kolmanten päivänä herättiin myöhään. Edellisyön sateiden jälkeen aamupäivä oli kosteampi ja vilposempi... Lähdettiin sitte ostoksille keskustaan, taidettiin sitä myös ahmasta jättijätskit. Kun palattiin keskustasta, valuttiin porukalla päikkäreille...

Kun herättiin, syötiin illallinen, ja lähdettiin Cura Brocheron keskuspuistoon. Puisto oli täynnä artesanimyyjien kojuja. Keskellä puistoa soitettiin folklorea ja väki tanssis. Milin kanssa syötiin popcornilla ja sokerilla päällystettyjä omenia, napoteltiin hattaraa ja taivuttelun jälkeen saatiin myös nousta pikkulapsien karuselliin. Illan varttuessa musa puistossa vaihtus vauhdikkaaseen cuartetoon ja mentiin tyttöjen kanssa tanssimaan keskelle puistoa.. Nukkumaan päästiin vasta puol kolmen aikaan.

Neljäs päivä oli taas aurinkoinen. Mentiin jo aamulla rannalle ja me torkuttiin Milin kanssa lämpimässä hiekassa. Iltapäivällä palattiin kotio syömään ja ruokailun jälkeen valuttiin toistamiseen joenpientareelle. Plutailtiin vedessä, otettiin aurinkoa, leikittiin palloilla ja täkäläiset serkkuni hautoivat mut hiekkaan. Oli ihan huippuhauskaa! Illalla lähdettiin taas discottelemaan Naturaan ja juhlintaa jatkettiin pitkälle seuraavaan aamuun.

Viidentenä päivänä nukuttiin taas pitkään... Sää oli sateinen ja vietettiin sitte koko päivä sisällä hölmöillen. Illalla mentiin sirkukseen, mä ensimmäistä kertaa elämässäni. nähtiin upeita temppuja, akrobaatiaesityksiä, klovneja ja trapetsitaiteiluja...

Kuudentena päivänä oli jälleen kerran luvassa kaupunkitallustelua. Tutkittiin Mina Claveroa ja Cura Brocheroa. Otin hirmuesti tuliaisia! :) Illalla käytiin jumalanpalveluksessa. Katolilaisessa sellaisessa, ja onkin erilainen ku se luterilainen sielä Suomessa. Tällä kertaa juhlistettiin yhtä pyhimystä ja mentiin pitemmän kaavan mukaan. Prosessiin kuulus ensin jumalanpalvelus ja sen jälkeen ristikulkue pitkin Brocheron katuja, laulaen ja rukoillen.

Seittemäs päivä oli tosi vauhdikas! Ensin mentiin Milin kanssa ostoksille keskustaan. Sen jälkeen rannalle ilakoimaan. Maa oli täynnä mutaa viimepäivien sateiden jälkeen. Alotettiin sitte auringon laskettua mutasota! Sodan loputtua oltiin kaikki mudasta ruskeita. Oli toi hauskaa. Voi että oli ihana käydä suihkussa illalla... ihan vaan senki takia et lähdettiin taas viettämään yötä Naturaan...

Viimeset lomapäivät kuluivat sitte lentäen... Meno kiihtys entisestään ja aika alko loppumaan. Viimenen lomapäivä vietettiin joen rannalla. Tehtiin akrobaatiatemppuja hiekalla ja ratsastettiin pitkin joenpiennarta. Viimestä iltaa juhlittiin Naturassa. Taivuttelun jälkeen meidät päästettiin pikku-Augustiton kanssa (9v.) sisälle discoon, mutta vain hetkeksi tututumaan. Oli pikkupojalle aikamoinen kokemus!

Niin loppuivat sitte lomailut Mina Claverosa ja Cura Brocherossa.. Oli iha huippureissu! Tälläsiä lisää, kiitos!:D

Ei muutaku paljon terkkuja kaikille!!!

T:Essi

Hopolopo!

Vuosi vaihtui ja vauhti kiihtyi.

Vuoden vaihtumist juhlittii tuttuun tapaan railakkaasti. Kokoonnuttii porukalla sedän talolle. Siel oli sitte sukua ja tyttö- sekä poikaystäviä perheineen. Syötiin paljon ja maukkaasti. Jouluna ammuttii paljo rakettei... kuten myös uutenavuotena, mut vaan enemmä, korkeemmal, komiammin ja äänekkämmin! Tinan valamisperinnettä ei täällä tunneta, mut meikä tyttö kuitenki kertoi siitä. Ihmettelivät, et minkälaisia ennustajia me suomalaiset oikee ollaankaan. :) Juhlinta jatkui aamuyöllä kavereiden kanssa discossa. Tanssittiin latinolaisia rytmejä ja palattiin kotiin vasta 9 aikaan aamulla.

Lämpötilat ovat nousseet hirmusesti vuoden vauhtumisen jälkeen. Nyt se pyörii 40 korvissa... ja aurinkoa riittää! Oikeestaan joka päivä hengataan kylän yleisillä uima-altailla kavereide kans. Pelataan lentopalloa ja plutaillaan vedessä. Väriä on tarttunu ihoon jonkun verran, muttei kuitenkaan hirmusesti kun käytän korkeita suojakertoimia... muuten kärventyisin! :D

Illalla valvotaan aina myöhään, kun yötä myöden ilma muuttuu raikkaammaks. Pyöräillään kavereitte kanssa keskustassa, ja hullutellaan ulkona. Aamuisin sitte nukutaan aina myöhäseen. Milin (host-siskon) kanssa raahattiin patjat olohuoneeseen ja alettiin nukkumaan sielä. Olohuoneessa kun on aamusin aina vilposempaa ku makuuhuoneessa.

Eilen vietettiin koko päivä Pampayatassa sijaitsevalla joella...Sielä oli hirmusesti porukkaa! Uiskenneltiin matalassa vedessä, pelattiin lenttistä, juotiin matea, pelattiin korttia ja naposteltiin keksejä. Tyttöjen kanssa ostettiin vitsillämme jokaiselle neon-pinkin väriset sormukset. Auringon laskiessa tytöt heittivät mut vaatteineen päivineen veteen ja siitä sitte alkoki vesisota. Päädyttiin kaikki jokeen vaatteisillamme. Paluumatka sujui sitte aika kosteissa tunnelmissa. Ja kun oli lämpöa, ei suljettu auton takaikkunaa (tyttöjä kun oli paljon, ni matkattiin takaluukussa :D). Jouduttiin palaamaan hiekkatietä pitkin ja voitte vaan arvata millaset hiekkapilvet pöllys luukusta sisään. Että oli ihana peseytyä illalla suihkussa.

Kesäloma on siis mulla täydessä vauhdissa. Perheen kanssa ois tarkotus lähteä myöhemmi Cura Brocheroon ja Mina Claveroon. Kaupungit sijaitsevat vierekkäin ja Claverossa on paremmat discot; siispä Brochero päivisin ja Clavero yöisin. Tulee varmasti olemaan hauskaa. Mina Clavero on meinaan aikasta iso turistikaupunki Cordoban provinssissa. Coined, mun järjestö, varmaan kans järjestää matkan johonkin suuntaan.

Niitä odotellessä; aurinkoisia terkkuja kaikille!!!

Besosss, Chau

-Essi-

Feliz Navidad!

Argentiinalaiset eivät hirveästi ennalta suunnittele tekemisiään. Siksi multakin melkeimpä unohtu koko joulun tulo... Täällä on kesä pyörähtänyt täyteen vauhtiinsa, lämpöä ja aurinkoa riittää! Argentiinassa ei ole tapana leipoa piparkakkuja tai joulutorttuja ennen joulua ja joulusiivouskin tehtiin vasta aattoaamuna! Tosi erilaista siis, jos vertaa suomalaiseen jouluun... Yritin leipoa perheelle pipareita, mutta mun kylästäni ei löytyny tarvittavia aineksia. Päätin siirtää piparkakut uudenvuoden viettoon! :)

Muutama viikko sitten koristeltiin koti joulutunnelmaan. Kaivettiin varastosta muovikuusi, kun niitä oikeita ei täällä lätäkön toisella puolella ole. oli hauska koristella kuusta perheen kanssa. Televisiossa on pyörinyt joulu-leffoja. Niitä kattellessa on päässy joulutunnelmaan. Lisäksi ollaan osteltu paljon lahjoja ja mä pystytin korttitehtaan... Tein kortteja kaikille, itsetehdyt kun on mun mielestä niitä parhaimpia! Kaupat pursuilevat vilkkuvaloja! Ja täällä ne tosiaankin vilkkuvat aika villisti.

Suomessa joulu on rauhallista aikaa; julistetaan joulurauha, perhe kokoontuu illalliselle, saunotaan, avataan lahjoja... "Jouluyö, juhlayö päättynyt kaik on työ..." No täällä se ei ihan mee silleen... Täällä joulu on JUHLAN AIKAA!!! Perhe kyllä kokoontuu syömään yhdessä ja lahjoja jaellaan, mutta yhtäläisyydet loppuvatkin siihen. Täällä ammutaan ilotulitteita ja irrotellaan kuten uuttavuotta juhliessa. Kun on juhlat juhlittu perheen kanssa, siirtyvät nuoret bilevaihteelle. Nuoret kokoontuvat ja lähtevät aamuyöllä discoihin. Kotiin palataan vasta 9-10 aikaan seuraavana aamuna!

Felices fiestas para todos!

Besitos!

-Essi

Hopolopo!

Viime viikon perjantaina meillä alko täällä kesälomat! Tuntuu jotenkin hullunkuriselta... Lämpöä ja aurinkoa riittää, eikä tarvitte enää käydä koulussa. Joulukin lähestyy! Mulla se on kirjaimellisesti lumeton joulu :D

Juhlinta senkun vaan lisääntyi koulujen loputtua. Heti ensimmäisenä lomapäivänä kokoonnuttiin luokan kanssa juhlistamaan loman alkua jättimäisellä vesisodalla. Aika eksoottista kun nyt kuitenkin eletään joulukuuta. Bikineitä on saannu käyttää melkeimpä joka päivä!

Todistusta ei mulle koulun loputtua jaettu... Vain päättävä vuositaso saa todistuksen, tai niin ainakin meitin koulussa. Jokaisella oppilaalla on vihkonen, jonne koulun kuluessa kerätään kaikki arvosanat. Mulle kertyi arvosanoja hissassa, psykassa, enkussa, musassa, liikassa ja äikässä. Loppuarvosanan tiedän tällä hetkellä seuraavissa; hissa: 8.66 , psyka: 9.33 , äikkä:7.33 ja enkku on vissiin 9 tai 10... Eli ihan hyvin mulla on koulussa hurissu.

Koulussa ei kesälomien alkua juhlistettu kevätjuhlilla, vaan päättävän vuositason läksiäisillä. On tavallaan verrattavissa lakkiaisiin; päättävän vuositason oppilaille jaettiin vimpat todistukset ja suku seurasi katsomossa. Me ei osallistuttu Milin (siskon) kanssa meijän koulun juhlaan, kun oltiin Cordoba Capitalissa. Oli nimittäin velipojan päättäjäisjuhlat samana päivänä. Päättäjäisjuhlassa sitten lausuttiin kauniita sanoja, laulettiin suvivirren sijaan Argentiinan kansallislaulu, oli lippikulkuetta ja palkintojen sekä stipendien jakoa ja vimppa vuostaso sai tietty päättötodistuksensa.

Illalla juhlinta jatkui railakkaammissa merkeissä. Oli nimittäin juhlaillallinen kaikille päättävän vuositason oppilaille ja heitin sukulaisille. Juhlinta oli erittäin iloista, kuten aina! Syötiin, juotiin, tanssittiin, tanssittiin ja tanssittiin. Jos ei ennen Argentiinaan tuloa osaa tanssia, ilakoida ja juhlia, niin täällä kyllä siihen oppii! Juhlinta jatkui tietty pitkälle aamuyöhön. Sänkyihin kaaduttiin vasta auringon noustessa.

Sitä on vaikeata kuvitella että joulu on ihan nurkan takana! Kun siellä nurkan takana on hirmunen auringonpaiste ja 30-40 astetta plussan puolella!

Mitens se joulu täällä näkyy? Musta tuntuu, että ei niin voimakkaasti kuin Suomessa. Argentiinalaiseen kulttuuriin ei niinkään kuulu ennalta suunnittelu tai -valmistelu, joten musta tuntuu että joulun tulon huomaa kunnolla vasta aattoiltana. Kaduilla on tuikkuvaloja, muttei mitenkään mahdottoman hulppeasti. Ostoskeskuksissa kylläkin riittää jouluvaloja ja härveli-naruja. Ja arvatkaas mitä? Näin edellispäivänä ensimmäistä kertaa argentiinalaisen joulupukin! Harmi, että just sillon ei ollu kameraa mukana, normaalisti kannan melkein koko ajan! :) Pukki oli kuuntelemassa lasten toiveita ostoskeskuksessa.

Ja alkoi meillä joulu myös kotona... Eilen nimittäin kaivettiin varastosta muovikuusi (kun niitä aitoja ei Argentiinassa ole), koristepallurat ja tuikkuvalot. Nyt on olohuone erittäin jouluinen. Oli hauska koristella kuusta, veljeä tais kuitenkin enemmän kiinnostaa mun koristelu... Ei nimittäin kauaa kestäny kun mun korvissa roikkui koristepallurat ja tuikkuvalot oli pujoteltu mun ympärille!

Eli kyllä se joulu tännekkin saapuu, hitaasti mutta varmasti. Tulen viettämään erittäin eksoottisen joulun keskellä kesää :D

Kesän huurteisia joulun odotus terveisiä kaikille!

T:Essi

Holaaa!!!

Vaikka mun kylä, James Craik, onkin pieni paikka, se ei oo estäny mua löytämästä harrastuksia... Olen tosiaan alkanu harrastamaan täällä Kungfu:ta ja käymään kuntosalilla. Kungfuta mulla on 2 kertaa ja kuntosalia 3 kertaa viikossa. Täällä mulla on aikaa keskittyä enemmän harrastuksiin ja koulun ulkopuolisiin aktiviteetteihin, kun opiskelu on huomattavasti vähempää kuin Suomessa.

Viime viikonloppuna mulla oli ensimmäinen Kungfu turnaus. Turnaus sisälsi monentyyppisiä kategorioita. Itse osallistuin kategorioihin nimeltä; Forma, Combate de punto ja Combate Light. Formassa tehdään tekniikka-/ liikesarja, joka täytyy luonnollisesti opetella ulkoa. Se sisältää kaiken tyyppisiä lyöntejä, torjuntoja, potkuja ihmeellisiä marsuasentoja jne. Liikesarjaa arvioivat 3 mustavöistä tuomaria ja antavat jokaiselle pisteet. Formassa mä tulin kolmanneksi ja sain palkinnoksi komian pystin.

Combate de punto on sitte ottelua... Kungfu ottelu on pehmeämpää kuin esim. nyrkkeily. Potkuja lentelee päänkorkeudelle ja lyönnit tehdään pelkästään vartaloon. Tässä kategoriassa mä voitin ja sain palkinnoksi kultaisen zhen dao - kung fu mitallin :)

Combate Lightä ei naisten puolella pystytty järjestämään koska mä olin ainoa siihen osallistunut tyttö. Se on kuitenkin enemmän nyrkkeilyn kaltaista... Kaikki iskut kohdistetaan vartaloon ja mäiskitään voimalla...

Että tälläistä ohjelmaa mulla sitten viimeviikonloppuna... Vaikka kuulostaakin ehkä hivenen hurjalta, niin mä kuitenkin pidän siitä... Ja urheilusta kun tykkään niin on kiva päästä vähä revitteleen.

Vaikka urheilenkin 5 kertaa viikossa, on mulle tullu 5 kiloo lisää painoa! Tuntuu hivenen hullulta. Syy lienee täkäläisessä ruuassa... Se on aika erilaista jos vertaa suomalaiseen. Täällä ei ruokia niinkään mausteta, ruoka on silti hyvää ja erittäin rasvaista. Valtavasti syödään lihaa! Ja varsinkin kanaa sitä on tullu vedettyä aikalailla.

Argentiinalaiset ovat myös aikamoisia makean mössöttäjiä! Erilaisia leivonnaisia (erittäin herkullisia sellaisia) riittää pilvin pimein! Ja kun perheet ja kaverit ovat tosi läheisiä, riittää juhlaa melkein joka viikonlopulle; varsinkin synttäreitä on valtavasti. Dulce de lechea (paikallista toffee herkkua) ja alfajoreja (paikallisia suklaakerros-keksejä) on myös tullut mussuteltua hurjasti. Minkäs sille mahtaa kun kaikki tuntuu olevan niin hyvää ja kaikkea täytyy aina kokeilla! :)

Matea en missään tapauksessa voi unohtaa... Se on paikallinen ja erittäin suosittu energiaa antava teejuoma. Yerba Mate on varmasti ensimmäinen mitä tarjotaan vierailijoille argentinalaisessa kodissa. Matea litkitään pillin kautta kupista, joka kiertää kaikilla. Ensin mate kuppiin kaadetaan mate-purut ja esim. sokeria, jos haluaa makeampaa matea...sen päälle kaadetaan sitten kuumaa vettä. Maten tekijä juo aina ensimmäisen kupillisen koska se on kaikkista vahvin. Sen jälkeen kuppi kiertää vuorollaan kaikilla.

Täällä olen oppinut juomaan erilaisia teitä ja matea kun se on niin suuri osa argentinalaista elämäntyyliä.

Tervessii kaikil sin Suamen maal! :)

T:Essi

Hola amigos!

Koulunkäynti täällä Argentinassa on jotain aivan muuta kuin Suomessa. Se, että täällä käytetään koulupukua, on pienin kaikista eroista. Tässä mun normaali arkipäivä:

Opiskelen Jose Manuel Estradassa, joka on tosi pieni koulu. Tää tarkottaa sitä, että alemmat vuostasot käy koulussa aamulla ja ylemmät iltapäivällä. Mulla alkaa siis joka päivä koulu vasta klo 13:30! Tämä kylläkin sopii loistavasti mun vuorokausirytmeihini; iltavirkku saa kerrankin "virkkua" öisin ja nukkua aamulla pitkään... Rytmi on kääntynyt niin, että arkipäivisin saan nukkua pitkään ja viikonloppuisin tarttee herätä aikasemmin kun sukuloidaan ja matkustellaan ympäri lähiseutuja perheen kanssa.

Herään siis "aamulla" n. klo 11. Syödään kotona lounas klo 12 maissa. Mun koulussa ei meinaan syödä lounasta. Koululla on ylemmän vuositason ylläpitämä kioski, josta saa ostaa naposteltavia. Koulu matkaan mulla kuluu kävellen max 5 minuuttia. Päivä alkaa aamunavauksella aulassa. Luokat ryhmittyvät pituusjonoihin, tytöt ja pojat erikseen. Rehtorin johdolla käydään läpi rukouskeskustelu; reksi johtaa, oppilaat vastaa. (Mun koulu on uskonnollinen sellainen...) Aamunavauksen jälkeen oppilaat valuvat luokkiin. Tunnit on tosi villejä. Opettajat joutuvat huutamaan kirjaimellisesti kilpaa oppilaitten kanssa lähes jokaisessa aineessa. Opiskelun ja opetuksen taso on myös jotain aivan muuta. Mun koulussa ei esim. käytetä kirjoja lainkaan, vaan käytetään valokopioita ja kaikki muistiinpanot tehään opettajan sanellessa. Läksyjä ei paljon anneta...

Volumenappi ei väänny kun hitusen hiljemmälle kokeita tehdessä... Täällä oppilaat raportoivat toisilleen kuinkamonta tehtävää on vielä tekemättä. Jos jokin tehtävä on vaikea, niin opettaja myös viereisessä luokassa saa taatusti kuulla siitä. Ja viittaaminen on täysin vieras termi oppilaille.

Koulupäivä kestää n. 5 tuntia. Päivässä on 3 n. vartin mittasta välkkää. Välitunneilla meno on vielä tunteja railakkaampi. :D Liikuntaa mulla on 2 kertaa viikossa. Ne on aamulla, ennen koulun alkua ja yksi oppitunti on (YLLÄTYS YLLÄTYS) tunnin mittainen. Meidän koulussa ei liikassa tehä mitään muutakun pelata käsi- ja lentopalloa. Se ei kuitenkaan mua häiritse kun pidän kummastakin. Pääsee ainakin kunnolla kehittymään niissä.

Koulupäivä päättyy lipunlaskuun. Oppilaat kerääntyy koulun pihalle lippusalon ympärille pituusjonoihin, kuten aamullakin. Lippu lasketaan hiljaisuudessa. Lipunlaskua seuraa rukous ja sitte saakin melkeen lähteä kotiin, riippuu siitä jos on pitempi koulupäivä.

Suomen opetusjärjestelmä on huomattavasti paremmalla tasolla kuin Argentinan. Argentinassa on sen sijaan miljoona muuta asiaa paremmin kuin Suomessa. Täällä ihmiset on super-ystävällisiä. Poskisuukkoja ja haleja jaellaan vieraillekkin. Täällä osataan nauttia elämän pienistä ja suuremmistakin iloista ja juhlalle löytyy aina aihe. Mokista ei niinkään välitetä, elämäähän se vain on. On siis Suomellakin jotain, mitä se voisi oppia Argentinalta...

Mulla pyyhkii hyvin. Opiskelen jokaista ainetta, mutta arviointi mulla on vain kuudessa; liikka, enkku, musa, psykologia, hissa ja äikkä. Enkku mulla on 10, psyka ja hissa 8. Muista aineista en vielä tiedä. Enkun tunnilla saan toimia apu-opettajana. Täällä kun kielitaito on jotain aivan muuta kuin Suomessa... Ensin en ymmärtänyt tunneilla yhtikäs mitään, nyt sujuu jo tosi hyvin kielen kanssa.

Mitäs tässä muuta... GO ARGENTINA ja GO SUOMI! Molemmilla hyvät ja huonot puolensa, vertaista ei löydy.

Super-isot terkut kaikille sinne mollukan toiselle puolelle!

Terkut Argentinan Auringon alta lähettää: Essi :)

__

Moikka!

On tässä taas ollu aikamoinen tapahtumien timmellys. Kaikkea en tietystikkään voi kertoa, mutta yhdestä erityisestä viikosta voin. Coined, Argentinan vaihtarijärjestö, järjesti oppilailleen retken Patagoniaan, Etelä-Argentinaan. Kohteena oli Puerto Madryn, yksi rannikkokaupungeista. Retki oli mahtava ja sää suosi reissumiehiä.

Eka päivä meni käytännössä bussissa istuen. Matka kohteeseen kesti meinaan n. 24 tuntia. Bussissa meno oli kuitenkin aikamoinen, kun nähtiin vaihtarikavereita pitkästä aikaa. Matkan varrella tuli argentiinalaiset huoltoasemat erittäin tutuiksi!

Kun saavuttiin Puerto Madryyn, mentiin heti alkajaisiksi katsomaan ryhävalaita yhdelle hiekkarannalle. Ei noustu veneisiin, vaan katottiin kauempaa fisujen temmellystä. Sieltä jatkettiin sitten meitin hotellille ja asetuttiin kotoisaksi. Hotelliin oltiin erittäin tyytyväisiä. Palvelu toimi ja oli erittäin viehkeä apartomentti :) Meillä oli jopa oma takapiha nurmikkoineen. Hotellilla ei viikon aikana kuitenkaan paljon vietetty aikaa kun päivät olivat täynnä ohjelmaa. Aamulla herättiin 6 aikaan ja hotellille palattiin n. 23 aikaan illalla ja sitte sita melkee pitikin jo mennä nukkumaan ku oli niin väsyny. Ekana päivänä oli myös City-Tour Puerto Madryssa.

Tokana päivänä mentiin kattomaan ryhävalaita sitte vähän lähempää. Matkattiin Peninsula Valdesiin. Siellä noustiin koko konkkaronkka paatteihin ja suunnattiin merelle. Ei tarvinu kauaa odottaa ku "pikkufisut" kiinnostu meistä. Tulivat poseeraamaan veneen viereen, hyppivat ja leikkivät... sukeltelivat veneen alitse ja melkein koskettivat paattia, olivat niin lähellä. Ja olivat hirmusen kokosia! Taisivat olla noin 16 metriä pitkiä elukoita!

Sieltä jatkettiin matkaa sitten merielefanttien rannalle. Merielefantit ovat hylkeiden näkösiä. Uroksilla on vaan sellanen lyhyt ja lörpsöttävä kärsä. Pitävät tosi outoa ääntä... Vähän niinko röyhtäilisivät ja volume-nappi ihan kaakossa.. ovat myös tosi läskejä. Ei mitenkään kaunista katottavaa, mut nyt on sitte nekin nähty.

Vierailtiin kanssa jossain museossa, jossa oli ryhävalaan luuranko... Kolmantena päivänä mentiin aamulla kattomaan pingviinejä Punta Tombolle. Niitä oli sielä ihan tuhottomasti. Tulivat tosi lähelle, mutta niihin ei saannu koskea, kun ovat agressiivisia elukoita. Päästiin todistamaan myös yks pingviinitappelu. Oli hauska seurata kun ne läpsi toisiaan nöpö-siivillään.

Käytiin myos tonino-ajelulla merellä. Toninot ovat delfiinin tapasia fisuja vaan väritys on erilainen; ne on Free willy - tapaan mustavalkosia. Hyppelehtivät veneemme keula-aalloissa...

Sieltä jatkettiin Gaimaniin, joka on mm. kuuluisa teistään. Mentiin perinteiseen Tee-taloon ja syötiin "tee-illallinen", jos sitä vois siks kutsua.

Illalla käytiin myös paikallisessa Baarissa hivenen danssailemassa.Neljäntenä päivänä mentiin merimuseoon.. Siellä katteltiin kaiken näkösiä mereneläviä, kuunneltiin valaiden ääntelyjä, tutkailtiin mikroskooppisen pieniä elukoita jne. Oli mielenkiintosta, vaikkei välttämättä ensmäitteks siltä vaikuta.

Museolta jatkettiin kattomaan hylkeitä, jotka lötköttelivät laiskasti auringon paahteessa. Eivät olleet hirveän aktiivisella tuulella. Käytiin myös Paleontologisessa museossa kattomassa dinosauruksien luita.

Tämäkin saatttaa joidenkin korvaan kalskahtaa kuivalta, mutta loppujenlopuksi se ei sitä ollut. Olivat aika jänniä katseltavia...

Illalla meillä oli vapaata aikaa hengailla keskustassa ja osteskella tuliaisia yms.

Viidentenä päivänä alko sitte jo kotimatka. Matkan varrella pysähdyttiin yhdelle suklaatehtaalle. Patagonia on meinaan kuuluisa herkullisesta suklaastaan. Ostin dulce de lecheellä (paikallisella toffeherkulla) täytettyjä suklaavalaan pyrstöjä ja suklaaneliöitä. En oo koskaan syönny niin hyvää suklaata!

Pysähdyttiin kans hiekkarannalle. Jotkut meni uimaan, toiset leikkivät hiekkasotaa ja loput keräsivät simpukoita tuliaisiks. Rannalle meitä tuli moikkaamaan pari hyljettä ja delfiinit hyppelehtivät hivenen kauempana merellä... Rannalta jatkettiin meilkeimpä suoraan takasin Gordoba-Capitaliin. Pysähdyksiä oli vaan huolttiksilla...

Reissu oli mahtava. Näin yhen viikon aikana sellasia juttuja, joita en ollu kuvitellu näkeväni koko elämäni aikana... livenä ainakaan.

Terkkuja kaikille sinne kotimaahan...tasapuolisesti kaikille.

T:Essi

Moipsan! 

Mitäs sinne Suomeen? Täällä pyyhkii hyvin. Homma pelittää ja tyytyväisiä ollaan. Lento Argentiinaan oli kylläkin puuduttavan pitkä. Lennettiin ensin Hesasta Lontooseen, Lontoosta Sao Paoloon, Sao Paolosta Buenos Airesiin ja Buenos Airesista Cordobaan. Kaiken kaikkiaan istuin lentokoneen ahtaissa penkeissä yli vuorokauden! Ja söin sitä, ahh, niin maittavaa lentokoneruokaa. Onneksi seura oli sentään viihdyttävää.

Vuosi ulkomailla tosiaan alkoi viikon mittaisella valmentautumisleirilla. Siellä opiskeltiin espanjankieltä, tutustuttiin argentiinalaisen elämäntyyliin ja saatiin monia kavereita (sekä sen myötä yhteyksiä ympäri maailmaa). Elämä Argentiinassa on hyvin erilaista. Täällä elämä pyörii ruuan, musiikin ja juhlan ympärillä. Tämän lisäksi kaikki ovat yhtä suurta perhettä!

Eroja löytyy luonnollisesti myös koulussa. Koulussani käytetään koulupukua. Ei kirjoja; pelkästään tulosteita ja muistiinpanoja. Luokissa ei ole piirtoheittimiä, ja siksi muistiinpanot tehdään opettajan sanellessa. Opettajat eivät juurikaan anna läksyjä. Oppitunnit ovat yhtä sekasortoa kun oppilaat huutavat kilpaa opettajan kanssa. Vaikka tämä saattaa joidenkin korvaan kuulostaa taivaalta (niinkuin minullekkin alussa), ei se loppujen lopuksi sitä ole. Minä olen ainakin alkanut arvostaa suomalaista koulutusjärjestelmää ihan toisella tavalla, vaikka se joskus tuntuukin tosi raskaalta.

Tällä hetkellä koulussa pyyhkii jo suhteellisen hyvin. Kielitaitonikin on reilussa kuukaudessa parantunut huomattavasti. Olen myos tottunut hyvin argentiinalaiseen elämäntyyliin, vaikka se onkin joskus rankkaa kaikkine juhlineen. :D

Täällä ihmiset ovat tosi ystävällisiä, lämpimiä ja auttavaisia. Olen saannut monia kavereita. Perheeseeni kuuluu äiti, isä, 15-vuotias sisko, 17-vuotias veli ja pieni sekarotuinen koira. Asun James Craikissa, joka on yksi Gordoban provinsseista. Kylässäni on vain 5000 asukasta, joka toisaalta on tosi hyvä juttu. Täällä kaikki tuntevat toisensa, eikä tarvitse pelätä taskuvarkaita.

Terkkuja tasapuolisesti kaikille!

T:Essi "THE Argentiinanmatkaaja"

Tästä pääset takaisin Terveisiä STS oppilailta aloitussivulle